Lainsäädäntöä ja päätöksentekoa budjettirahoineen ohjaavat sektorirajat. Tämä johtaa pahimmillaan rajallisten rahojen ja resurssien epäoptimaaliseen käyttöön. Tapanahan on, että jokainen ministeriö vahtii omien rahojen ja resurssien perään, vaikka jonkun toisen ministeriön rahojen lisääminen toisi säästöjä tai lisätuottoja ministeriölle tai kuntakentälle. Lopputuloksena voi syntyä myös hyvinvointiyhteiskunnan rahoituksen kantimista kasvua yritysten kautta uusine työpaikkoineen ja verotuloineen.
Siiloutunutta valtionhallintoa on jo useampaan kertaan nostettu tapetille. Asia oli selvityslistalla muun muassa vuonna 2013, jolloin lopputuloksena oli se, että mitään ei tapahtunut. Selvityksiä on tehty, mutta todellista rohkeutta ryhtyä toimeen ei ole löytynyt.
Toivottavasti pääministeri Sanna Marinin johdolla vihdoin ja viimein saadaan alkuun valtionhallinnon uudistamistyö – vähitellen askeltaen kohti yhtenäistä valtionhallintoa. Pohjaa tälle polulle on luotu useampien hallitusten aikana poikkihallinnollisten ohjelmien kautta.
Yksi hyvä lisäharjoitus matkalla yhteistä valtionhallintoa on saada ilmiöpohjaista johtamista ilmiöbudjetteineen eteenpäin. Vaikkapa pikkuhiljaa kokeillen sopivissa rajatuissa hankkeissa esimerkiksi terveysalan kasvustrategiassa, jonka osalta mukana on lukuisa joukko yhteen hiileen puhaltavia toimijoita muun muassa valtionhallinnon eri ministeriöt STM, TEM, UM, LVM ja VM sekä korkeakoulut ja yritykset.
Hallinnonrajat ylittävä ilmiöjohtaminen on saatava käyttöön myös sosiaali- ja terveydenhuollossa. Esimerkiksi uusien innovaatioiden ja toimintojen kehittämisen myötä voi syntyä sekä lisätyövuosia kestävyysvajetta ratkaisemaan että säästöjä muista tuotannontekijöissä tai tulosiirroissa. Ilmiöbudjetoinnin sivutuotteena päästään kiinni myös julkisen sektorin kokonaiskustannusten hallintaan.
Organisaatiorajat ylittävää, kokonaisvaltaista kansalaislähtöistä ajattelua ja johtamista tarvitaan enemmän kuin koskaan. Yhteiskunnalliset haasteet ovat yhä monimutkaisempi ja moniulotteisempia, ja niihin liittyy kasvavassa määrin keskinäisriippuvaisuuksia. Nykyisen hallituksen tapa muodostaa ilmiöpöytien kautta hallitusohjelmaa oli hyvä alku. Ilmiölähtöisyys on saatava paperilta eläväksi osaksi julkista sektoria ja valtionhallintoa, jotta joku päivä valtionhallinto perustuisi sektorirajat ylittävään dynaamiseen yhtenäiseen valtioneuvostoon.
