[vc_row][vc_column][vc_column_text]Talouspolitiikan arviointineuvosto julkisti keskiviikkona vuoden 2019 raporttinsa. Kuten aikaisempina vuosina, arviointineuvoston analyysi oli tasoltaan priimaa. Raportti keskittyi muun muassa julkisen talouden tasapainoon ja analyysi oli painavaa. Kommenttipuheenvuorossaan professori Lars Calmfors sanoi, että Suomen väestö on Ruotsiin verrattuna puolet, mutta Suomen julkisen talouden ongelmat ovat vähintään kaksinkertaisia. Professori Calmfors näin sanoessaan summasi ytimekkäästi arviointineuvoston viestin.
En tässä kirjoituksessa käy arviointineuvoston ansiokasta raporttia sen tarkemmin läpi, mutta jatkan hieman lisää julkisen talouden tasapainosta. On nimittäin sillä tavalla, että tulevaisuudessa hallitusten finanssipoliittinen liikkumatila tulee kapenemaan entisestään johtuen eläkesektorista.
Kuvio 1 näyttää julkisen talouden yli- ja alijäämät sektorikohtaisesti. Kuvasta näemme, että työeläkesektori on ollut keskimäärin 3,6 prosenttia ylijäämäinen vuosina 2000-2010. Merkittävä ylijäämä on ollut seurausta etenkin siitä, että suurten ikäluokkien eläkkeitä on rahastoitu eli säästetty etukäteen.
Vuoden 2010 jälkeen jokin muuttui. Mitä? Suuret ikäluokat eli sotien jälkeen syntyneet sukupolvet ovat pikkuhiljaa jääneet eläkkeelle, ja vuosi toisen perään eläkesektorin menot ovat kasvaneet ja ylijäämä pienentynyt ollen vuonna 2018 enää yhden prosentin. Oletettavasti eläkesektorin ylijäämä tulee lähivuosina pienenemään entisestään.[/vc_column_text][/vc_column][/vc_row][vc_row css=”.vc_custom_1580378337984{margin-top: 20px !important;}”][vc_column][vc_single_image image=”289843″ img_size=”full” add_caption=”yes” alignment=”center” onclick=”link_image” css_animation=”fadeInUpBig”][/vc_column][/vc_row][vc_row][vc_column][vc_column_text]Finanssikriisin aikana ja jälkeen erityisesti valtiosektori, mutta myös kuntasektori painui voimakkaasti alijäämäiseksi. Itse asiassa julkinen talous pois lukien eläkesektori on ollut finanssikriisin jälkeen joka vuosi alijäämäinen. Alijäämä on vuosina 2009-2018 ollut keskimäärin 3,9 prosenttia, jolloin puhutaan melko suuresta alijäämästä.
Itse asiassa eläkesektorin mittava ylijäämä on monena vuotena pelastanut Suomen rikkomasta EU:n finanssipoliittisia sääntöjä. Samalla eläkesektorin ylijäämän ansiosta on helposti voinut saada liian ruusuisen kuvan Suomen julkisen sektorin tilasta. On myös mahdollista, että eläkesektorin aiheuttaman positiivisen näköharhan vuoksi tuiki tarpeellisia uudistuksia ei olla tehty, vaikka syytä olisi ollut.
Mutta vanhat ajat ovat nyt vuonna 2020 ohi, eikä eläkesektorin ylijäämä enää tulevaisuudessa paikkaa muun julkisen talouden lukuja merkittävästi. Josta päästäänkin siihen huomioon, joka jo viime vuonna tehtiin ja jonka talouspolitiikan arviointineuvosto nyt vahvisti: Suomi tulee näillä näkymin rikkomaan EU:n finanssipoliittisia sääntöjä vuoden 2020 osalta. Konkreettisia sanktioita ei välttämättä ole luvassa, mutta mainehaittoja ja lisätöitä virkamiehille on tiedossa.
Tulevaisuudessa finanssipoliittinen liikkumavara pienenee, koska eläkesektorin ylijäämä on pienentynyt. Aikaisempien vuosien kaltaiset alijäämät valtion ja kuntien sektoreilla eivät EU-sääntöjen puitteissa enää yksinkertaisesti ole mahdollisia. Tämä tulee tietämään kipeitä päätöksiä ennen pitkää.
Tieto sääntöjen paukkumisesta ei myöskään ole omiaan parantamaan istuvan hallituksen toimien uskottavuutta. Hallitus on nimittäin toiminut ikään kuin se ei olisi tietävinään EU-rajojen rikkoutumisesta. Saman johtopäätöksen teki vastikään myös luottoluokittaja Fitch, joka pudotti Suomen näkymiä ja varoitti Suomea julkisesta velasta.
Nähdäkseni laajalla rintamalla ollaan huolissaan Suomen julkisen talouden tilasta, mutta huolissaan ollaan myös hallituksen askelmerkeistä julkisen talouden tasapainottamiseksi. Itse haluaisin uskoa, mutta totuuden nimissä uskoni horjuu.
Sanottakoon siis vain se, mitä sanottavissa on:
Tosiasioiden tunnustaminen on kaiken viisauden alku.
Tarttis tehrä jottain.
Niitä odotellessa.[/vc_column_text][/vc_column][/vc_row]
