Suomi on kärsinyt historiansa pisimmästä taantumasta. Saimme viime vuonna aikaiseksi yli yhdeksän miljardia euroa vähemmän hyvinvointia kuin 2008. Vaikka kasvu on vihdoin käynnistynyt, finanssikriisiä edeltäneeseen bruttokansantuotteen määrään on vielä matkaa. Jos kasvu jatkuu nykyisellään, kuoppa täyttyy vihdoin ensi vuoden aikana.
Suomi jätti taantuman samana päivänä kuin nykyinen Juha Sipilän hallitus vannoi virkavalansa. Siitä lähtien kasvu on ollut keskimäärin 2,1 prosentin vuodessa. Tämän vuoden ensimmäisellä neljänneksellä kasvu kiihtyi 2,7 prosenttiin, mikä on vauhdikkainta sitten vuoden 2011 ja pitkästä aikaa jopa Ruotsin kasvua nopeampaa. Saavutus sinänsä!
Toinen virstanpylväs saavutetaan, kun syntynyt bkt-kuoppa täyttyy. Jos talouskasvu jatkuu samana, mitä se on ollut vuoden 2015 ensimmäisen neljänneksen jälkeen, saavutamme finanssikriisiä edeltäneen huipun ensi vuoden kuluessa (katso kuvio).
Jos kasvu jatkuu yhtä nopeana kuin se on ollut tämän vuoden alussa, kuoppa täyttyy heti alkuvuodesta. Vuosikasvu saa hiipua keskimäärin 1,3 prosenttiin tästä eteenpäin, ja silloinkin kuoppa täyttyy vielä ennen vuosikymmenen vaihtumista.
Vuoteen 2019 meillä on hyvät mahdollisuudet, mutta tavoitteen saavuttaminen ensi vuoden aikana on kovan työn takana. Viimeaikoina kasvua ovat tukeneet investoinnit ja alhaisen inflaation tukema ostovoima. Molemmat kasvun moottorit hiipuvat tulevina vuosina, koska kilpailukykysopimuksen henkisiä supermaltillisia palkankorotuksia on jatkettava, inflaatio hiljalleen nousee ja rakentamisen jyrkin kasvupyrähdys osoittaa hiipumisen merkkejä.
Kuopan täyttyminen ensi vuonna jääkin haaveeksi, ellei vienti ala kunnolla kasvun veturiksi. Onneksi viennin käynnistymisestä on lupaavia merkkejä. Hyvää jatkoa ennakoivat sekä kilpailukykysopimus että vientimaidemme kysynnän piristyminen.
Taantumasta toipumisen kolmas merkkipaalu olisi se, että bkt:n kasvu palaisi lukemiin, joista nautimme ennen finanssikriisin, eurokriisin ja Venäjän tuomia ongelmia. Sitä yli kolmen ja puolen prosentin kasvutrendiä emme valitettavasti saavuta ehkä koskaan. Hidas tuottavuuskasvu ja väestön ikääntyminen pitävät kasvun pitempiaikaisen trendin matalana pitkään.
