Politiikka on muuttunut ei vain Yhdysvalloissa vaan myös Suomessa mielestäni sietämättömäksi. Yhdysvalloissa Donald Trumpin kaudella yhteistyöhön tähtäävä yhteiskunnan eduksi toimiva politiikka on tullut tiensä päähän ja polarisaatio on voimistunut järkyttävästi.
Yhdysvalloissa politiikka on alkanut ohjaamaan tutkimusta ja mediaa vahvasti. Tästä on valitettavasti vähän haamuja myös Suomessa.
On aina helppo ajatella että tämä on vain Yhdysvaltain ja Venäjän ongelma eli Trump ja Vladimir Putin autoritaarisina johtajina. On kuitenkin huomattava, että ehkä pahin esimerkki maailmalla on kuitenkin EU-jäsen Unkari ja Viktor Orban. Ja valitettavasti näyttää, että useat maat, kuten Slovakia ja Tsekki ovat samalla tiellä.
Ei Suomikaan ihan ulkona tästä kehityksestä ole. Myös Suomessa on hävinnyt kyky ymmärtää toisten mielipiteitä ja niitä syitä miksi mielipiteet eroavat toisistaan. Kuten esimerkiksi Ari Helon kasaaman Liberalismin puolustus -kirjan julkistustilaisuudessa tuli esiin. Suosittelen kirjan lukemista kaikille.
Kyky keskustella on häviämässä, ja on siirrytty pelkkään toisten syyttelyyn usein henkilöinä. Ja tärkeä yksilön vapauksiin, oikeuksiin ja yksilökeskeisyyteen sekä vähemmistöjen oikeuksiin perustuva liberaalin demokratian malli on vaarassa jäädä politiikan ääripäiden väliin.
Ääripäillä tarkoitan laitaoikeistoa ja woke-vasemmistoa. Joilla saattaa olla hyviä kysymyksiä, mutta joiden toimintatapa on usein toisen osapuolen mollaaminen. Ja täydellinen keskustelukyvyttömyys toisen osapuolen sinänsä relevanteista kysymyksistä.
Lisäksi molemmat puolet vahvasti niputtavat ihmiset ryhmiin ja unohtavat, että kaikki olemme yksilöitä. Laitaoikeistossa esiintyy median vapauden vahvaa arvostelua, halua ohjata tutkimusta ja esimerkiksi sitä, minkä alan järjestöt eivät saa avustuksia.
Valitettavasti politiikka on molemmilla puolilla kaventunut vahvasti vain maahanmuuton ympärille. Joko maahanmuuton ongelmiin tai toisella puolella syytöksiin rasismista.
Tämä on johtanut siihen, että kärsijänä ratkaisut tieteen todistamiin suuriin ongelmiin kuten ilmastonmuutokseen. Vaan ratkaisu saattaa olla kieltää koko ongelma ja syyttää siitä puhuvia historioinnista, kuten perussuomalaiset välillä tekevät.
Woke-vasemmisto taas haluaa rajoittaa mitä saa sanoa ja mistä saa puhua. ja kyvyttömyyteen edes keskustella toisen laidan esiin nostamista kysymyksistä leimaamalla ne ”rasistisiksi” jopa silloin, kun kyseessä olisi oikea maahanmuuton ongelma.
Valitettavassa tässä keskustelussa itseni kaltaisen sosiaaliliberaalin mielipide, vaikka kuinka perustelisi on mielenkiinnoton, koska se ei kärjistä vaan hakee ratkaisuja. Tämä on luonut tilanteen, jossa politiikassa ei toteudu Pekka Saurin aina painottama ”parhaan argumentin periaate”.
Kun politiikan vahvasta polarisaatiosta syytetään sosiaalista mediaa, unohtuu että eivät poliitikotkaan kykene keskustelemaan ilman että syyttävät toisiaan. Ja usein poliitikot pyörivät vain samanmielisten parissa. Usein miettimättä ollenkaan onko toisen puolen esittämä asia ongelma.
Siksi minulla olisi vilpitön toive, että eduskunnassa ja politiikassa kyettäisiin hakemaan ratkaisuja ongelmiin ja haasteisiin. Kuunnellen myös mitä toinen sanoo. Ja pyrittäisiin yhdessä ratkaisemaan niitä ongelmia joita meillä on oikeasti. Talous, ilmastonmuutos, vähemmistöjen oikeudet ja maahanmuuttoon liittyvät haasteet.
Maahanmuuttoa koskevassa keskustelussa olisi kyettävä erottamaan toisistaan humanitäärinen ja työperäinen maahanmuutto. Humanitaarinen on jokaisen sivistysvaltion velvollisuus, on pidettävä huolta sotaa tai sortoa pakenevista, kuten Ruotsi piti Suomesta paenneista talvi- ja jatkosodan aikana. Työperäinen taas pitää olla työperäistä eikä sosiaaliperusteista maahanmuuttoa.
Tämä on oikea kysymys, jonka perussuomalaiset ovat nostaneet esiin, valitettavasti humanitaarisen ja työperäisen maahanmuuton sekoittaen ja hyvin vihaan perustuvaan tyyliin. Muistuttaisin perussuomalaisia siitä, että eikö päämäärä ole hakea ratkaisuja eikä ihmisryhmän haukkuminen.
Koska jotenkin meidän täytyy löytää ratkaisu siihen, että työperäinen maahanmuutto on oikeaa työperäistä maahanmuuttoa eikä perustu sosiaalitukiin. Siten, että jokainen työperäinen maahanmuuttaja on tervetullut tätä meidän väestörakennetta katsellessa. Eli olisi löydettävä ratkaisu, jossa työperäinen maahanmuuttaja ei olisi heti oikeutettu sosiaalitukiin koska hän on tullut Suomeen työperäisen maahanmuuton kautta eli elämään työllään.
Kokoomuksen ja varsinkin sivistysporvarien on huolehdittava, että tieteen vapauteen ei puututa ja järjestöjen rahoja ei jaeta ideologisin periaattein. Vain tämä mahdollistaa myös kriittisen tutkimuksen tekemisen ja vapaan kansalaistoiminnan.
Lisäksi on muistettava mahdollisuuksien tasa-arvo. Se, että kaikille pitää tarjota erittäin hyvä koulutus, jossa on mahdollisuus jatkaa niin pitkälle kuin kyvyt riittävät. Siksi koulutusleikkauksiin pitäisi suhtautua kriittisesti. On myös pidettävä huoli, että koko eduskuntaryhmä käyttäytyy sivistyneesti. Näin ei ole tällä hetkellä tilanne.
Vihreiden pitäisi muistaa se, että on luotava markkinapohjaisia mekanismeja ympäristön suojelemiseksi kuten päästökauppa, joka on ollut suuri menestys. Se, että puolue ei ole vasemmalla eikä oikealla, vaan puolue, joka hakee ratkaisuja molempien puolien ratkaisuista parhaita löytäen.
Esimerkiksi palveluntuotannossa ei pitäisi ratkaista, tuottaako palvelun julkinen vai yksityinen toimija, kun puhutaan esimerkiksi julkisista palveluista kuten terveydenhuollosta. Vaan hinnan pitää ratkaista, kun tuotanto on laadukasta. Tämä sama koskee sosiaalidemokraatteja. Ei saa ideologisesti jämähtää yhteen eli julkiseen tuotantotapaan.
Sosiaalidemokraattien tulee ymmärtää työmarkkinoiden joustavuuden merkitys tulevaisuuden työpaikkojen luomisessa. Katsottava mallia Tanskasta. Ja esimerkiksi otettava pääpainoksi sosiaaliturvajärjestelmän kehittäminen siten, että tämä joustavuus mahdollistetaan ja ymmärretään.
Vasemmistoliiton on taas ymmärrettävä, että liberaali ja vähän säädelty markkinatalous on paras järjestelmä myös valtion verotulojen kannalta. Niiden varojen, joilla pidetään huolta niistä, joilla menee huonosti. Samaten on ymmärrettävä se, että yhteiskunta ei voi toimia lainalla ja velalla, vaan yhteiskunnan on hankittava omat tulonsa.
Eikä yksilön vaurastuminen tai rikastuminen ole huono asia, kunhan pidetään huolta niistä, joilla menee huonosti. Vasemmistoliiton tulisi huomioida se, miksi uusi New Yorkin pormestari valittiin, eli esimerkiksi Helsinkiäkin koskevasta tavalliselle palvelualalla toimivalle liian suurista asumisen kustannuksista. Ja tarjottava tähän todellisia ja toimivia ratkaisuja.
Eli ei mitään toimimatonta vuokrasäätelyä vaan esimerkiksi terveydenhuollon henkilökunnalle työsuhdeasuntoja.
Kristillisten tulee ymmärtää, että elämme liberaalissa yhteiskunnassa, jossa on uskonvapaus. Teidän on pidettävä huolta uskonvapaudesta ja uskonnon harjoittamisen vapaudesta. Mutta ymmärrettävä että oman uskon moraalisäädökset ovat säädöksiä vain saman uskon harjoittajille.
Eli että ole mitään oikeutta yrittää pakottaa omia moraalikäsityksiä muille Suomalaisille. Tämä koskee erityisesti seksuaalivähemmistöjä koskevia kysymyksiä. Lisäksi ei tulisi hyväksyä Israelin kaikkea toimintaa, kuten kiistatonta kansanmurhaa, vaikka olisi uskonnollista halua siihen. On muistettava, että kansanmurha on aina erittäin suuri synti.
Keskustan on muistettava vanha viisaus siitä, että ihminen saa asua oman valintansa mukaisessa paikassa, joko maalla tai kaupungissa. Samalla on pidettävä huolta että taloudella on mahdollisuus kehittyä koko Suomessa, josta Iisalmi on oiva esimerkki. Ja aina se, että uskonto ja politiikka on pidettävä erossa toisistaan. Ja luotava vahva kyky kaupunkipolitiikkaan ja kaupunkien edun huomioimiseen.
Olisi toki huomioita muistakin puolueista, mutta nyt tähän kokosin nämä.
Todella toivon että politiikassa, eduskunnassa ja tulevissa vaaleissa pystyttäisiin puhumaan asioista ilman syyttelyä ja vihaa. Kaikki luopuisivat vihasta, joka kohdistuu toisiin puolueisiin tai tiettyihin ihmisryhmiin.
Tässä puolueiden tulee vahtia omia jäseniään ja edustajia. Puhutaan ongelmista ja niiden ratkaisuista. Tämä on ehdoton tehtävä, jos haluamme tulevaisuudessa fiksuimmat ja parhaat kyvyt mukaan politiikkaan. Nykymenolla kukaan ei halua mukaan politiikan viha- ja haukkumiskilpailuun.