Väestönvaihto tai väestön vaihtuminen ovat olleet kuluneen kesän suomalaisen poliittisen tuohtumusjenkan iskutermejä. Jälleen kerran on syytä kysyä, mistä vaikenemme silloin kuin sosiaalinen media käy kuumimmilla kierroksilla.
Suomalaisessa yhteiskunnallisessa keskustelussa on yksi vaiettu asiayli muiden, maatamme tulevaisuudessa kohtaava väestönhaihtuminen. Aina silloin tällöin kuulemme yksittäisen – usein kulloistakin hallitusta moittivan – puheenvuoron, jossa mainitaan alhainen syntyvyys tai raja-alueiden kuntien teollisuuden ja työpaikkojen näkymät. Koko kokonaisuutta ei käsittele kukaan eikä mikään taho.
Politiikassa on ymmärrettävää, että yksittäiset poliitikot valitsevat julkisiin pohdintoihin mieluiten aihepiirejä, joiden käsittelyyn heidän kulloinenkin kapasiteettinsa riittää. Suomen väestönkehitys on kokonaisuus, jota ei kokonaisuudessaan hallitse kukaan. Juuri siksi odotan puolueilta sekä puoluekohtaisia ajatuksia mutta myös eduskunnalta parlamentaarista eli kaikkien puolueiden yhteistyötä asian tiimoilta.
Väestön väheneminen tai väestön kasvu eivät sinällään ole kansakuntien olemusta tai olemassaoloa horjuttavia tekijöitä, ellei niihin ajauduta valmistautumattomana ja ymmärtämättä erilaisia syy-seuraus-suhteita.
Tällä hetkellä 308 valtuustoa eri puolilla maata valmistelevat alkaneen valtuustokauden strategioita ja näkemyksiä siitä miten omassa kunnassa voidaan säällisesti säilyttää totutut elämän merkit. Valtuustoissa pitäisi pystyä katsomaan tulevia kahta vuosikymmentä, sitä aikaa, joka kuluu siihen hetkeen, jona tänä vuonna syntyvät lapset tarttuvat oman elämänsä ohjaimiin.
Ei, tämän kirjoituksen tarkoituksena ei ole kurjuuden maksimointi vaan sen minimointi. Suomessa tulee käydä rehellistä keskustelua siitä, millainen maamme on, mikäli tämänhetkiset väestöennusteet toteutuvat. Ennusteet eivät pidä sisällään sen paremmin mustia kuin valkeitakaan joutsenia. On vain hyvä katsoa viimeiset 20 vuotta taaksepäin erilaisten odottamattomien tapahtumien määrää ja vaikutusta ja pohtia mitä kaikkea saatammekaan kohdata ennen vuotta 2045.
Otsikossa käyttämäni ilmaisu ”virtahepo olohuoneessa” on peräisin vuonna 1991 julkaistusta Tommy Hellstenin teoksesta, joka käsittelee alkoholismin aiheuttamaa häpeää ja traumoja perheissä ja yhteisöissä.
Väestön vähenemisestä puhutaan tai ollaan puhumatta aivan liiaksi häpeän kautta. Ei yhdelläkään sukupolvella ole velvollisuutta huolehtia väestönkasvusta tai syntyvyydestä ylipäänsä. Itse asiassa he taitavat miettiä tulevaisuutta varsin realistisesti henkilökohtaisten vastuiden kautta.
Häpeästä on päästävä eroon. Samalla väestömäärän varsin nopea väheneminen tuo mukanaan ongelmia, joista on pystyttävä puhumaan etsien ratkaisuja – ei syyllisiä.
Vetoan eduskuntaan, että siellä aloitetaan viipymättä vaalikausien yli ulottuva parlamentaarinen työ, jolla valmistaudutaan väestömäärän ennakoitavissa oleviin muutoksiin. Väestön väheneminen on aivan liian merkittävä kysymys jäädäkseen tämänhetkisen puoluepolitiikan panttivangiksi. Asiasta on voitava käydä analyyttistä ja politiikan perusammattitaitoon kuuluvaa keskustelua ilman maahanmuuttoon tai sen vastustamiseen liittyvää vouhkaamista.
Valtaosa suomalaisesta lainsäädännöstä on huomaamattamme kytköksissä ajatukseen väestömäärän kasvusta. Tämä näkyy rakentamista ja kaavoitusta koskevassa lainsäädännössä ja säädöksissä. Tämä näkyy eläkejärjestelmässä ja tavassamme arvottaa kiinteistöjen arvoja.
Politiikka odottaa ihmisiä, joilla on kykyä ja rohkeutta puhu sarvikuonosta sen oikealla nimellä.