Tiedättekö mitä saa sadallatuhannella nigerialaiskirjeellä? Yhden kiinalaisen palvelukeskuksen.
On vaikea ymmärtää miten yksilö höynäytyy, siis itse höynäyttää itseään uskomaan, että juuri tässä ja juuri hänellä on juuri nyt mahdollisuus riskittömään äkkirikastumiseen ilman mitään riskejä. On vaikea ymmärtää ihmistä, joka vakuuttelee itselleen, vain että hänelle ainutlaatuinen edullinen asema on saavutettavissa siten, että toimii välittömästi keskustelematta asiasta etukäteen kenenkään kanssa.
Kuitenkin näin tapahtuu päivin öin, herkkäuskoisuus muuttuu herkkähimoisuudeksi, voitontavoitteluksi ilman häpyä ja häveliäisyyttä. Hetken hurman jälkiä käsitellään sitten vuosikausia tai pahimmillaan vuosikymmeniä oikeusasteissa ja erilaisissa velkajärjestelyissä.
Siihen, yksiulotteiseen ajatteluun mihin pystyy yksilö, pystyy näemmä myös kunnan- tai kaupunginhallitus. Ei tarvitse kuin avata radiouutiset niin asia käy selväksi.
Itse itseään höynäyttäneellä yksilöllä on jälkikäteen tapana aivan vilpittömään kuuloisesti päivitellä jälkikäteen, miksei yhteiskunta mitenkään tehnyt väliintuloa, sillä hetkellä, jolloin he tekivät myöhemmin traagiseksi osoittautuneen virheensä. Tämän jälkeen he yleensä kysyvät sinulta, voisitko vipata heille rahat seuraavaan tuoppiin.
Samaa vilpitöntä äänenpainoa olemme saaneet lukea ja kuulla viime päivinä useamman kaupungin poliittisilta päättäjiltä muun muassa Kouvolasta ja Lohjalta. Yksi valtuutettu vertaa lausunnossaan kiinalaista Tiktokia yhdysvaltalaiseen Metaan. Kuulija ei tosin ymmärrä, tarkoittaako hän molempien olevan yhtä turvallisia vai turvattomia vai turvallisia yhteistyökumppaneita.
Täysin sinisilmäisin äänenpainoin kuntajohtajat toteavat, miten kuntatasolla on oikeus tehdä sinne kuuluvia päätöksiä ja Helsingissä on kyllä viranomaistahoja ja päättäjiä, joiden tehtävä on arvioida riskit. Kyseisiltä tahoilta tosin puuttuu kristallipallot tai kuuntelulaitteet, joilla seurata kuntatason riskinottoa varsinkin, kun asioita käsitellään kirjaamatta niitä pöytäkirjoihin ja painostamalla osallisia sekä hiljaisuuteen että pidättäytymään julkisesta kritiikistä, jottei sopimusta menetettäisi.
Haavoittuvuuksista ei pitäisi liiaksi puhua ääneen, mutta demokratioissa niitä ei voi korjata vaikenemalla. Suomalainen kunnallinen itsehallinto muodostaa maallemme merkittävän turvallisuusriskin.
Suomalaiseen ajatteluun kuuluu halu omia kyky sanoa ei. Koemme, että elämä on sitä turvallisempaa, mitä lähempänä meitä itseämme jokin asia voidaan kieltää. Samalla hautaamme loogisesti päämme hiekkaan, emmekä ymmärrä, että kysy sanoa ei tarkoittaa myös kykyä sanoa peruttamattomasti kyllä.
Liian hyvältä kuulostavat yksityiset lentokenttähankkeet tai maailmanmittakaavan muut hankkeet, jotka ovat toteutuakseen odottaneet vain suhteellisen syrjäisen suomalaisen pikkukaupungin ainutlaatuista logistista sijainta, ovat meille kaikille tuttuja. Monissa hankkeissa on syntynyt aikansa elänyt kunnallinen hallitus- tai jopa valtuustopsykoosi. Vastaväitteisiin suhtaudutaan nopealla siilipuolustuksella, kateelliset vain toivoisivat olevansa yhtä onnekkaita ja viisaita kuin äkkirikastumisen kaavan keksineet päättäjät.
Edellä mainituissa tapauksissa, kuten kiinalaisten datakeskusten kohdalla, on koeteltu kunnallisen itsehallinnon turvallisuusriskiä vain yksittäisten kuntien kohdalla. Toteutuessaan riskit kuitenkin koskevat alueen logistiikka ja vaikkapa varuskuntia, suomeksi kansallista turvallisuutta.
Kiinalaisten datakeskusten osalta koetellaan järkevän ja vastuullisen päätöksenteon rajoja muutamissa kaupungeissa, mutta entä jos vastaava tilanne voidaan synnyttä samanaikaisesti kymmeniin kuntiin tai kaupunkeihin? Näin oli lähellä käydä.
Kunnallisten vesilaitosten myyntikieltoa koskevan lainsäädäntötyön yhteydessä testattiin kunnallisen itsehallinnon rajoja. Lainvalmistelun yhteydessä katsottiin, että myyntikiellon asettaminen ei riko kunnallista itsehallintoa.
Samassa yhteydessä laajempi analyysi siitä, sisältääkö kunnallinen itsehallinto laajempia turvallisuusriskejä jäi tekemättä. Sen selvityksen aika on nyt, ja toimenpiteitä olisi hyvä kirjata viimeistään seuraavaan hallitusohjelmaan.
Tilanne, jossa tieto ei kulje kunnilta ministeriöihin ja kansallisesta turvallisuudesta vastaaville viranomaisille muutoin kuin liian myöhään ja tieotusvälineiden kautta on jo vakava turvallisuusriski sinällään.
Kunnallinen itsehallinto pitää nykyisellään sisällään vaarallisia mahdollisuuksia sanoa kyllä asioille, joiden ei pitäisi tapahtua, mutta myös mahdollisuuden sanoa ei asioille, jotka ovat kansallisen turvallisuuden kannalta tärkeitä.