Venäjältä Viroon muuttanut kirjailija Denis Drobišev kuvaa Postimees -lehdessä julkaistussa kirjoituksessaan kohtaamisiaan vironvenäläisten kanssa.
Virossa syntynyt Drobišev muutti 1990-luvulla Venäjälle opiskelemaan kirjallisuutta. Kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan, hän päätti palata synnyinmaahansa. Viron kieltä hän ei juurikaan puhu, joten hän viettää suuren osan ajasta vironvenäläisten parissa.
– Täysimittaisen Ukrainan sodan syttymisen jälkeen palasin Venäjältä kotimaahani Viroon ja yllätyin huomatessani, että täällä olevat sodanvastaiset venäläiset tuntevat olevansa vähemmistönä Putin-mielisessä venäjänkielisessä enemmistössä, Drobišev kertoo havainnoistaan.
Hänen kirjoituksessaan kuvaa sitä, kuinka venäläinen propaganda on vaikuttanut vironvenäläisten ajatteluun.
Tähän Drobišev törmäsi aloitettuaan työskentelyn Vladimir-nimisen miehen rakennus- ja sisustusalan yrityksessä.
– Yleisesti ottaen ja kokonaisuutena Vladimirista sai menestyneen eurooppalaisen miehen vaikutelman. Siksi yllätyin nähdessäni hänen älypuhelimensa näytönsäästäjänä Vladimir Putinin muotokuvan Venäjän trikolorin taustalla, hän viittaa maan lippuun.
Hän kertoo myös, että rakennusalan yrittäjä Vladimir soitti autolla ajaessaan myös venäläisen Sektor Gaza -yhtyeen laulua, jota on käytetty myös Venäjän sotapropagandassa. Vladimirin mukaan sotalaulujen soittaminen autossa täydellä äänenvoimakkuudella oli protesti Viron viranomaisia vastaan.
Virossa tuli viime vuonna voimaan laki, joka kieltää Venäjälle rekisteröidyillä autoilla ajamisen. Näin ollen Vladimir päätti lähteä Venäjälle autoansa myymään.
Drobišev yritti varoittaa miestä siitä, että hän saattaa kohdata isoja vaikeuksia venäläisviranomaisten kanssa. Vladimir ei uskonut sitä. Hän uskoi palaavansa Viroon heti autonsa myytyään. Näin ei kuitenkaan tapahtunut.
Miehet tapasivat kuukausien kuluttua. Vladimir avautui Drobiševille siitä, kuinka venäläiset viranomaiset laittoivat hänet jatkuvasti koville. Hän joutui Venäjän kansalaisen anomaan maan sisäistä passia ja odottamaan erilaisten asiakirjojen virallistamista. Vladimirin mukaan viranomaiset olivat myös tivanneet jatkuvasti hänen sotilastaustasta, jota todellisuudessa ei ollut.
Auton myynti viivästyi, joten Vladimir meni Venäjällä osa-aikatöihin yksityiseen kuljetusyritykseen. Siellä hän joutui vaikeuksiin virolaisen ajokorttinsa kanssa, koska yrityksen turvallisuuspäällikkö ja turvallisuuspalvelu FSB:n entinen virkailija piti sitä vihamielisen maan myöntämänä ajokorttina.
Jatkuvat vaikeudet avasivat Vladimirin silmät ja romahduttivat hänen maailmansa: Venäjä ei ollutkaan se paratiisi, jota Kremlin propaganda oli hänelle julistanut.
– Törmäys Venäjän todellisuuden kanssa ravisteli Vladimirin uskoa ”kauniiseen Putinin-Venäjään” siinä määrin, että hän paitsi poisti johtajan muotokuvan puhelimensa näytöltä, myös aloitti paluunsa jälkeen menettelyn Venäjän kansalaisuudesta luopumiseksi, Drobišev kertoo.
– En salaa sitä, että oli miellyttävää nähdä, kuinka ihminen teki oikeat johtopäätökset elämänkokemuksensa pohjalta, hän toteaa.