– Suomi on Venäjän rajaoperaation edessä pirullisessa paikassa, jossa ei ole kuin vaikeita valintoja. Suomalaisessa keskustelussa on esitetty vain vähän näkemyksiä siitä, mikä on meneillään olevan vaikuttamisoperaation ”endgame” – eli miten se saadaan loppumaan, kirjoittaa Ulkopoliittisen instituutin johtava tutkija Matti Pesu viestipalvelu X:ssä.
Hän arvioi, että pelkkä päättäväisyyden signalointi tuskin riittää.
– Mikäli raja laitetaan kiinni, siinä vaiheessa tahtojen taisto vasta todella alkaa. Venäjän operaation koersiivinen voima on sitä voimakkaampi, mitä vaikeampaan rakoon Suomi joutuu humanitäärisesti tai oikeudellisesti.
Pesun mielestä olennaista olisi asettaa Moskovan toiminnalle kustannuksia.
– Mutta miten tämä tehdään? Tilanne on päinvastainen moneen aiempaan siirtolaisten välineellistämisoperaatioon verrattuna, sillä instrumenttia käyttää nyt asetelman voimakkaampi toimija.
– Tämä Antti Lindtmanin (sd.) ulostulo on ainoita näkemiäni ehdotuksia, jossa tilannetta tarkastellaan siitä näkökulmasta, että Venäjälle pyritään luomaan kustannuksia sen toiminnasta johtuen, Pesu toteaa.
Lindtman ehdotti viime lauantaina Ylen Ykkösaamussa, että EU voisi maksaa 100 000 euroa jokaista Suomen rajan ylittänyttä kohden.
Pesun mukaan jos (ja kun) raja päädytään laittamaan kiinni, Suomen pitää miettiä strategisesti, miten tilanne saadaan päättymään.
– Sulkeminen yhdistettynä hyvin aktiiviseen strategiseen viestintään saattaisi tyrehdyttää vapaaehtoisesti alueelle tulevien turvapaikanhakijoiden virran, hän arvelee.
– Mikäli Venäjä haluaisi jatkaa operaatiotaan, sen olisi tässä tilanteessa nojauduttava entistä enemmän pakkokeinoihin turvapaikan hakijoiden tuomisessa rajalle. Tämä veisi Venäjältä enemmän resursseja ja saattaisi vaikuttaa Venäjän halukkuuteen jatkaa toimiaan, Pesu pohtii.
Hän toteaa, että Suomessa on syystä kiinnitetty paljon huomioita oikeudellisiin seikkoihin.
– Kv. politiikan tutkija näkökulmasta, kv. järjestelmän normit ovat aina valtion intressien lopputuloksia. On vaikeaa löytää valtiota, joka ei joskus itsekkäistä syistä joustaisi sitoumuksistaan, Pesu huomauttaa.
Hän toteaa, että Suomi on kuitenkin ”tilanteessa, jossa kansainvälistä (puutteellista) regiimiä käytetään härskisti hyväksi”.
– Suomen liittolais- ja kumppanimaista sen koville toimille todennäköisesti löytyisi ymmärrystä. Moitteita saattaisi tulla Euroopan neuvoston ja EU:n suunnalta. Kansainvälispoliittisesti Suomella on siis nähdäkseni liikkumatilaa eri toimille. Suomen maine saati kv. järjestelmän legitimiteetti tuskin on tässä vaakalaudalla, Pesu uskoo.
Hänen mukaansa Suomi voi jatkaa nykymallilla ja pitää yhden tai useamman itärajan rajanylityspaikan auki.
– Mutta miten saadaan tilanne loppumaan? Sen omalakiset dynamiikat pysyisivät käynnissä ja ihmisiä pyrkisi vapaaehtoisesti Venäjälle. Operaation pyörittäminen olisi Venäjälle vaivatonta. Teoriassa turvapaikanhakijamäärille ei olisi kattoa ja hakijoiden määrä voisi jopa kasvaa. Välineen käytön optiota pidettäisiin Venäjälle yllä, Pesu kirjoittaa.
Kolmas vaihtoehto olisi tutkijan mukaan yrittää hoitaa asiaa suoraan Moskovan kanssa.
– Olen edelleen sitä mieltä, että Suomen ajaminen kahdenväliselle raiteelle on yksi Venäjän motiiveista. Tällöin pöydällä olisi todennäköisesti de facto muitakin kysymyksiä kuin raja. Kyse voisi olla myös Suomen asemasta Natossa ja maan Nato-integraation syvyydestä.
Pesun toteaa pointikseen, että olennaista on ymmärtää tilanteen vaikeus ja se, että Suomi on hyvin viheliäisessä paikassa.
– Rajakriisiä pitää hoitaa strategisesti. Tarjolla ei ole kuin poliittisesti, moraalisesti ja oikeudellisesti vaikeita valintoja, hän arvoi.
1. Suomi on Venäjän rajaoperaation edessä pirullisessa paikassa, jossa ei ole kuin vaikeita valintoja.
Suomalaisessa keskustelussa on esitetty vain vähän näkemyksiä siitä, mikä on meneillään olevan vaikuttamisoperaation "endgame" – eli miten se saadaan loppumaan.
— Matti Pesu (@PesuMatti) November 28, 2023