Eduskuntaan ponnistetaan aiempaa useammin sosiaalisen median luoman tunnettuuden avulla ja some tuo joillekin kansanedustajalle myös tuloja, jopa elannon.
Terapeutti-Villenä tunnetuksi tullut kansanedustaja Ville Merinen (sd.) esitti Helsingin Sanomissa, että kansanedustajan pitäisi pystyä jatkamaan kaupallisia yhteistöitään, jotta toimeentulolta ei putoa pohja edustajan kauden aikana. Äänestäjät odottavat kuitenkin kansanedustajalta riippumattomuutta ja mainostamiseksi tulkittu käytös voi nostattaa äläkän.
Sosiaalisen median sisällöntuottajayrittäjyydestä Itä-Suomen yliopistossa hiljattain väitellyt Markku Hänninen toteaa, että someyrittäminen on liiketoimintaa siinä missä muukin yrittäminen. Yrityksen pyörittämistä ei ole kansanedustajilta kielletty, joten miksi someyrittämistäkään, jota tehdään monesti toiminimellä, joissain tapauksissa osakeyhtiön puitteissa.
– Mainostaminen ei ole sosiaalisen median yleisölle sen kummempi asia kuin televisiomainonta, Hänninen sanoo Verkkouutisille.
Samalla sometyön määrä kasvaa jatkuvasti, tällä hetkellä 30000 suomalaista on saanut sivutuloja sosiaalisesta mediasta. Jo nyt Suomessa edellytetään, että vaikuttajat ilmoittavat mikäli somejulkaisu on tehty kaupallisena yhteistyönä, jotta yleisö voi arvioida sisältöä sen mukaan.
Politiikan tekemisen ja somevaikuttamisen suhde on kuitenkin uusi asia ja vaatisi Hännisen mukaan omat pelisäännöt.
– On hyvä, että tästä ilmiöstä käydään keskustelua, jotta rajalinjat tulevat esiin ja voivat ohjata toimijoita toimimaan yleisen moraalitajun mukaisesti. Sosiaalinen media kehittyy nopeasti ja niin täytyy kehittyä myös toimintatapojen sekä ymmärryksen siitä, mikä on kansanedustajille toivottavaa toimintaa ja mikä ei, Hänninen pohtii.
Hänen mukaansa on realismia, että sometyötä tekevä ja siellä henkilöbrändin rakentanut kansanedustaja miettii, katoavatko seuraajat ja bisnes edustajakauden aikana.
– Alan kilpailu on kovaa, ja uusia vaikuttajia pyrkii koko ajan sosiaalisen median huomion keskipisteeseen, jossa päätoiminen vaikuttajayrittäjyys on mahdollista. Eli varmasti on kansanedustajan työn jälkeen vaikea päästä takaisin ns. leipätyöhön. Toisaalta politiikkaan mukaan lähtenyt lienee tiedostanut tämän riskin etukäteen.
Hänninen pohtii, että kun poliitikko esiintyy tehtävässään kansan valitsemana ja julkisella rahalla palkattuna, ovat kaupalliset yhteistyöt tuskin toivottavia.
– Kun taas poliitikko esiintyy vapaa-ajallaan yksityishenkilönä sosiaalisen median kaupallisissa yhteistöissä, niin se ei kai ole mikään ongelma.
Poliitikolla rajanveto yksityishenkilön ja päättäjän roolin välillä voi kuitenkin olla häilyvä, Hänninen myöntää. Kansanedustajuus on täysipäiväinen työ, mutta niin on somevaikuttajana toimiminenkin.
Päätulonlähteenään sosiaalista mediaa käyttävän pitäisi olla läsnä ja vuorovaikutuksessa seuraajien kanssa jatkuvasti. Ville Merinen kertoi HS:lle, että algoritmien vuoksi jo viikon sairausloma romahdutti hänen tilinsä tavoittavuuden.
Puolueet eivät ole ottaneet toistaiseksi kovin selkeitä kantoja tilanteeseen. Vain vihreät ovat linjanneet, että kaupallisista yhteistöistä pitäisi kansanedustajana luopua.
– Meillä tämä ei ainakaan toistaiseksi ole ollut ongelma. Meillä ei sellaisia somevaikuttajia oikeastaan ole ollut, jotka tekisivät sitä myös kaupallisesti. Toki tämä on asia, johon tulee kiinnittää huomiota viimeistään siinä vaiheessa jos/kun se ajankohtaiseksi tulee, kertoo Verkkouutisille perussuomalaisten puoluesihteeri Harri Vuorenpää.
Yliopistotutkija Essi Pöyry nimesi taannoin Ylellä perussuomalaiset parhaiten TikTokia hyödyntäneeksi puolueeksi, kun Joakim Vigelius ja Miko Bergbom saivat ensikertalaisina eduskuntavaaleissa kummatkin yli 10000 ääntä.
Vasemmistoliiton puoluesihteeri Anna Mäkipää sanoo, että asia on edustajien omassa harkinnassa.
– Läpinäkyvyyden kannalta on selvää, että kansanedustajan on tärkeää ilmoittaa sitoumuksensa, hän lisää.
Toisaalta puolueet myös haluavat somesuosikkeja listoilleen. Onko vaarana, että jatkossa kaupallisuus ujuttautuu influenssereiden myötä eduskuntaan?
– Hyvä kysymys, voisihan se herättää ihmetystä, jos kansanedustaja pitäisi eduskunnassa puheenvuoron, joka alkaisi, että ”tehty kaupallisessa yhteistyössä sen ja sen kanssa”, Markku Hänninen naurahtaa.
Hänninen kuitenkin jatkaa, että vaikuttajat yleensä valitsevat omaan henkilöbrändiinsä sopivat yhteistyökumppanit ja jättävät väliin tarjoukset, joilla ajattelevat olevan mahdollisesti negatiivinen vaikutus yleisöön. Samalla tavalla voisi ajatella, että kansanedustaja ei tee yhteistöitä, jotka sotivat omia arvoja vastaan ja ehkä karkottaisivat äänestäjiä.
Tällä hetkellä kansanedustajien kytkyjä seurataan tulo- ja sidonnaisuusilmoituksilla. Ilmoitusvelvollisuus koskee muun muassa elinkeinotoimintaa ja omistuksia yrityksissä, joilla voisi olla merkitystä arvioidessa edustajan toimintaa. Kansanedustajat ilmoittavat sidonnaisuuksiaan kuitenkin vaihtelevalla tarkkuudella.
Edustajan tulee lisäksi ilmoittaa julkiseen rekisteriin kansanedustajana vastaanottamansa lahjat, kuten pääsyliput ja matkat tietyin edellytyksin.