Petteri Orpon hallituksen ohjelmassa julkista keskustelua on herättänyt sen humanitaarista maahanmuuttoa koskeva osuus. Erityisesti on kauhisteltu Suomen turvapaikkapolitiikan saattamista pohjoismaiselle linjalle. On väitetty, että Suomi käpertyy itseensä eikä enää kanna humanitaarista vastuuta.
Lukujen valossa väite ei pidä paikkaansa. Lähivuosina Suomi kantaa humanitaarista vastuuta moninkertaisella volyymillä suhteessa vuotta 2022 edeltäneeseen tilaan.
Viime vuonna 2022 tilapäistä suojelua haki ja sai Suomesta 46 600 Ukrainasta sodan jaloista paennutta. Maahanmuuttoviraston arvion mukaan kuluvana vuonna 2023 tämän lisäksi Suomesta hakee ja saa tilapäistä suojelua yhteensä 20 000-30 000 Ukrainasta paennutta ja ensi vuonna 2024 vielä 10 000-15 000 ihmistä. Kolmen vuoden aikana Suomi tulee näin ollen kantaneeksi vastuuta yhteensä peräti noin 80 000–90 000 Ukrainan pakolaisesta.
Tähän verrattuna nyt paljon porua aiheuttava turvapaikkapolitiikka on määrällisesti tarkasteltuna varsin pientä. Maahanmuuttoviraston arvion mukaan turvapaikkahakemuksia jätetään Suomessa vuosina 2023-2024 yhteensä 3 500-4 500 per vuosi. Pakolaiskiintiön osalta puhutaan vielä pienemmistä määristä.
Näin ollen voidaankin hyvällä syyllä sanoa, että alkavan hallituskauden isoin humanitaarisen maahanmuuton kysymys on Ukrainan pakolaisten auttaminen.
Sen lisäksi, että Orpon hallitusohjelmassa Suomi sitoutuu auttamaan Ukrainasta sotaa paenneita täysimääräisesti ja jatkamaan heidän suojeluaan hyvässä yhteistyössä muiden EU-maiden kanssa, hallitus ottaa myös aktiivisesti uusia keinoja käyttöön heidän auttamisekseen mm. laatimalla toimenpideohjelman Ukrainasta paenneiden auttamiseksi ja suomalaisessa yhteiskunnassa toimimisen tukemiseksi. Huomionarvoista on, että tahto tarjota suojaa hädänalaisille ukrainalaisille on yhdistänyt kaikkia hallituspuolueita alusta asti.
Kirjoittaja toimi sihteerinä hallitusneuvotteluiden Turvallinen ja kriisinkestävä Suomi -reformipöydässä, jonka toimeksiantoon kuuluivat muun muassa maahanmuuttokysymykset.