Ääreytyminen tai blokkiutuminen tai puoluejärjestelmän pirstoutuminen eivät ole toimivia vaihtoehtoja Suomelle.
Olin eduskunnassa 1990-luvulla. Silloin SDP:n Paavo Lipponen pääministerinä haki määrätietoisesti ratkaisuja Suomen ja Suomen talouden ongelmiin. Nyt en tunnista nykyistä SDP:tä oikein samaksi puolueeksi. Nyt puolueessa nähdään lähes ainoaksi ratkaisuksi vain julkisen rahan lisääminen. Julkista rahaa totta kai tarvitaan ja velkaa joudutaan ottamaan, mutta rajat siinä tulevat nyt vastaan. Muitakin konkreettisia ratkaisuja tarvitaan hyvinvointimme turvaamiseksi.
Perussuomalaiset ovat myös ääreytyneet sosiaalisesta ja ihmisläheisestä SMP:stä. En tunnista samaksi puolueeksi.
Vaaleissa valitaan 200 kansanedustajaa eri puolilta Suomea. Vaalit eivät ole pääministerivaalit. Missään ei ole myöskään säädetty että suurimman puolueen puheenjohtaja on pääministeri.
Mutta yhteistyöstä on pienessä maassa aina kyse. Yhteistyötahtoa ja keskivoimia tarvitaan.
Eletään vakavia aikoja. Maailmalla äärivaihtoehdot voimistuvat. Sota ja kriisit ovat lähellämme.
Olemme pohjoismaa. Se on viitekehyksemme ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. Yhteistoimintaan on meillä velvoite.
Ruotsista kannata ottaa oppia, mutta ei kaikessa. Ruotsissa ei enää enemmistöhallituksia saada aikaan. Yhteistoiminta ei toimi.
Kansanvalta on arvokas asia. Äänestäjä on nyt paljon vartijana.