Lokakuussa järjestetyltä Kiinan kommunistisen puolueen (KKP) 20. puoluekokoukselta odotettiin uusia politiikan suuntaviivoja, mutta merkittäviä avauksia ei kuitenkaan kuultu, selviää Ulkopoliittisen instituutin uusimmasta julkaisusta.
Tutkimusprofessori Mikael Mattlin ja vanhempi tutkija Jyrki Kallio korostavat, että keskuskomitean laatimassa työraportissa lueteltuja lukuisia aiheita kiinnostavampaa on se, mitä siinä ei suoraan mainita.
– Esimerkiksi kansainvälisen talouden taantumaa, Kiinan oman talouden rakenteellisia ongelmia, kotimaista velkaantumista, rakennusalan kriisiä, nuorisotyöttömyyttä ja suurvaltasuhteiden kiristymistä ei raportissa juuri käsitellä. Aikana, jolloin Kiinan taloudellinen tilanne on hankalampi kuin vuosikymmeniin, hiljaisuus ongelmista ja niiden ratkaisukeinoista on paljon puhuvaa, tutkijat kirjoittavat julkaisussa.
– Puoluekokouksen aikoihin julkaistavaksi tarkoitettuja talouskasvu- ja kauppalukuja myös lykättiin, mikä alleviivasi näkymien sumuisuutta.
Mikael Mattlinin ja Jyrki Kallion mukaan puoluekokouksesta on vedettävissä kolme keskeistä johtopäätöstä. Ensinnäkin Kiina ei näytä olevan luopumassa jo useita vuosia jatkuneesta, taloudellisissa ja yhteiskunnallisissa uudistuksissa riskinottoa välttävästä linjastaan.
– Puolueen peruskirjaan tehtyjen muutosten perusteella näyttää siltä, että taloutta vapauttaviin uudistuksiin ei ryhdytä. Päinvastoin, valtionyhtiöitä tullaan entisestään vahvistamaan ja niiden kokoa kasvattamaan. Samalla panostetaan kotimaan markkinoihin, kaksikko toteaa.
– Kansallinen turvallisuus, joka käytännössä tarkoittaa puolueen valta-aseman säilyttämistä kaikin keinoin, säilyy politiikan keskiössä. Kiinan ulkopolitiikkaa ohjaavat jatkossakin tarve yhtäältä ylläpitää yhteiskunnallista vakautta ja toisaalta vahvistaa maan kansainvälispoliittista arvovaltaa.
Toiseksi Mattlinin ja Kallion mukaan länsimaiden ja Kiinan johdon näkemysten välillä on yhä ammottavampi kuilu.
– Lännessä Kiinaan liitetään useita uhkakuvia, kun taas Kiina katsoo, että uhkat tulevat sen ulkopuolelta. Lännessä on kannettu huolta Kiinan oletetuista strategisista pyrkimyksistä. Kiinan johto sen sijaan näkee itsensä YK:hon perustuvaa kansainvälistä järjestelmää ylläpitävänä voimana.
– Työraportti ei anna viitteitä siitä, että Kiina olisi irrottautumassa kansainvälisestä yhteisöstä tai valtaamassa Taiwania lähivuosina. KKP:n peruskirjaan lisättiin kuitenkin kirjaus, jonka mukaan Kiina vastustaa Taiwanin itsenäistymistä. Tämä ennakoi sitä, että Taiwan tulee olemaan korkealla puolueen asialistalla.
Kolmanneksi Mattlin ja Kallio katsovat, että puolueen johdon henkilövalinnat vahvistivat jopa odotettua selvemmin puolueen pääsihteeri, valtion puhemies Xi Jinpingin dominanssia.
– Kun puoluejohto on tästä eteenpäin pelkästään Xin tukijoiden käsissä, poliittisten virhearvioiden riskit niin talous- kuin ulkopolitiikassa kasvavat. Lisäksi halukkuus tehdä vaikeita päätöksiä pienenee, kun vastuuta siirretään ylöspäin hierarkiassa. Jos kansalaisten keskuudessa alkaa esiintyä laajaa tyytymättömyyttä, tämä kohdistuu herkemmin suoraan ylimpään johtajaan.