Vladimir Putinin johtaman Venäjän keskeinen fasistinen ideologi Aleksandr Dugin on jo yli vuosikymmenen vaatinut maalle ”euraasialaista ideologiaa”, mutta nyt heinäkuun alussa 2022 hän ilmoitti olevansa kiinnostunut “Putinin toimintatavan institutionalisoimisesta, eikä vain häneen henkilönä kohdistuvasta uskollisuudesta”.
– Tämä tarkoittaa uuden ideologian julistamista, eräänlaisen ’putinismin’, jossa keskiössä ovat integraalisen suvereniteetin periaatteet. Ja muut poliittiset ja hallinnolliset järjestelmät tulisi järjestää sen mukaisesti, kirjoittaa Dugin Katehon-lehdessään.
Integraalisella suvereniteetilla Dugin tarkoittaa käytännössä Venäjän täydellistä omavaraisuutta, riippumattomuutta ja piittaamattomuutta muusta maailmasta.
Putinismin eri versioita on jo kehitetty pitkän aikaa, mutta ne ovat aina keskittyneet presidentin henkilökulttiin. Nyt 70-vuotiasta diktaattoria tukenut ja hänen vallastaan hyötynyt eliitti miettii, kuinka maan hallinto ja poliittinen linja säilyisivät jatkossakin.
Putin-kultin kehittyminen – ”yksi meistä”
Venäläiseen mentaliteettiin ja propagandaan erikoistunut tutkija Ksenija Kirillova kuvaa Center for European Policy Analysis-ajatushautomon julkaisemassa artikkelissaan, kuinka henkilökulttiin perustuva putinismi on kehittynyt Venäjällä.
Putin valtakauden ensimmäisellä puoliskolla maan presidenttiä kuvattiin ”yhtenä meistä”. Häneen suhtauduttiin kiintyneesti ja tuttavallisesti. Tyttöbändit lauloivat haluavansa ”miehen kuin Putin” nykyisten väkivaltaisten juoppopoikaystäviensä tilalle. Miehet taas näkivät Putinissa yhden heistä.
Näin oli vielä vuonna 2012, jolloin Putin kuvattiin jo miehisenä machona ja todellisena kansanjohtajana. Samalla kuitenkin vielä sallittiin pientä kritiikkiä tätä kohtaan. Televisiossa esitettiin Putin-parodioita eikä viranomaiset pitäneet maan presidentin kritisoimista rikoksena.
Vuonna 2014 georgialainen professori Oleg Panfilov kuvaili Putin-kultin kehityksen alkaneen virallisen sensuurin ja propagandan myötä.
Putinista muokattiin ”johtajaa”, joka oli judoka, supersankari, harras ortodoksi ja niin edelleen. Tässä prosessissa olivat oleellisia kremliläiset nuorisojärjestöt Nashi ja Nuori kaarti.
Putin – ”ainoa vaihtoehto”
Vuosina 2011–2012 Putinista alettiin muodostaa ainoata vaihtoehtoa Venäjälle. Tuolloin maassa puhkesi laajoja mielenosoituksia vilpillisten presidentinvaalien jälkeen. Valtion propagandakoneisto alkoi kuvata, että ilman Putinin johtajuutta maata odottaisi romahdus, verinen kaaos ja sota.
Tässä vaiheessa Putinia kuvattiin myös pienempänä pahana. Venäläistoimittajat kirjoittivat, että Putin ei ole ehkä täydellinen, mutta kysyivät samalla ”kuka muukaan johtaisi Venäjää?”.
Vaalivilppiä ja Putinin kolmatta presidenttikautta vastustaneet mielenosoitukset yhdistettiin ”värivallankumouksiin” . Venäläisiä peloteltiin, että ilman Putinin diktatuuria Yhdysvallat ja CIA johtavat maan Libyan ja Syyrian tielle.
Putinin vastustaminen oli ”yhteistoimintaa vihollisen kanssa”. Presidentti oli yhtä kuin vakaus ja suvereniteetti ja hänen vastustamisensa samaistettiin Venäjän vastustamiseen.
Vuoden 2012 jälkeen Putinia saattoi kritisoida ainoastaan ääri-isänmaallisista näkökulmista, ettei tämä ole tarpeeksi armoton tai katkonut tarpeeksi siteitä länteen.
”Kuka muu kuin Putin” ja ulkomaisen eli amerikkalaisen tai ”läntisen” vihollisen uhan korostaminen yhdistyivät valtion propagandan levittämiin salaliittoteorioihin.
Esimerkiksi valtapuolue Yhtenäisen Venäjän kansanedustaja Jevgeni Fedorov kuvasi, että vain kansallinen johtaja Vladimir Putin voisi pelastaa maan amerikkalaisilta agenteilta. Venäjän ”amerikkalainen miehitys” voitaisiin lopettaa, jos kansa tukisi ehdottomasti kansallista johtajaansa.
Venäjää alettiin kuvata vihollisten ympäröimänä. Putin ei ollut enää ”pienempi paha”, vaan Venäjän pelastaja ja ainoa tulevaisuuden toivo. Tässä vaiheessa Putin-kultti torjui kaiken ironian tai kritiikin. Erityisesti lapsia alettiin kouluttaa tässä hengessä.
Putinin vastustajasta hallinnon propagandistiksi kääntynyt Anton Krasovski on kiteyttänyt tämän suhtautumisen ajatukseen, jonka mukaan keino muuttaa Venäjää on ”rakastaa Putinia”.
Maaliskuussa 2021 Venäjän rikoslakiin lisättiin kohta, jolla kriminalisoitiin presidentin loukkaaminen tai pilkkaaminen. Lokakuussa 2021 tehdyssä kyselytutkimuksessa yli neljännes venäläisvastaajista myönsi, että maassa on Putinin henkilökultti.
Putin – erehtymätön tsaari
Putinin käynnistämä täysimittainen hyökkäys Ukrainaan 24. helmikuuta 2022 käynnisti henkilökultin viimeisen vaiheen, jossa Venäjän propagandakoneisto on alkanut kuvata maan presidenttiä tsaarina.
Täysi sota Ukrainassa kuvataan kansakunnan toiveena, jonka tsaari toteutti. Putin on nyt erehtymättömän ylipäällikkö, jonka auktoriteettia ei saa sodan aikana kyseenalaistaa.
Kirillovan mukaan jopa vuosikymmeniä lännessä asuneet venäläiskommentaattorit ovat alkaneet puhua Venäjän poliittisen järjestelmän arkkityyppistä, jonka keskiössä on maata kansansa tavoitteiden pohjalta johtava tsaari.
Putinia on aiemminkin kutsuttu tsaariksi, mutta ei aina ironisesti. Vuonna 2012 Tatarstanin presidentti Rustam Minnihanov kuvaili Putinia ”urheaksi tsaariksi”, mutta tämä ei saanut yleisössä suurta vastakaikua. Vasta nyt Putinin kannattajat näkevät hänet tsaarina, erityisesti kun Putin on itsekin verrannut itseään Pietari Suureen.
Putinia ja hänen sotaansa Ukrainassa kannattavat kutsuvat häntä ”isäkseen”. Heille Putinin näkemykset merkitsevät enemmän kuin heidän omien lastensa puheet, kuten ohjaaja Andrei Loshakin dokumenttielokuva Broken Ties kertoo.
Kirillovan mukaan tässä henkilökultin tsaarivaiheessa on vaikea arvioida, mitä Dugin tarkoittaa putinismin institutionalisoimisella. Putinin henkilökultti on jo nimittäin saavuttanut stalinistiset mittasuhteet.
Putinismin institutionalisointi tarkoittaa Kirillovan mukaan todennäköisesti hallinnon toimintatapojen säilyttämistä vallassa pysymiseksi Putinin kuoleman jälkeenkin.
Itse ideologia on tällä hetkellä ollut hallinnolle lähinnä keino pysyä vallassa. Eliitille kuitenkin muodostaa uhan se, että parin vuosikymmenen massiivisen ideologisen propagandan ja aivopesun myötä venäläisen yhteiskunnan odotukset ja käsitykset ovat irti todellisuudesta.