Presidentti Vladimir Putinin hyökkäyssotaa Ukrainaa vastaan motivoi venäläistoimittaja Aleksei Kovaljevin mukaan suoranainen viha.
Jo vuonna 2008 Putin oli todennut Yhdysvaltain silloiselle presidentille George W. Bushille, että Ukraina ei ole ”oikea valtio”, ja sama näkemys on toistunut yhä oudommin sanakääntein ilmaistuna hänen myöhemmissä puheenvuoroissaan ja kirjoituksissaan.
– Vuodesta 2014 lähtien, jolloin Venäjä valtasi Krimin ja tunkeutui Itä-Ukrainaan, television retoriikka on ollut Putinin linjausten mukaisesti äärimmäisen halventavaa Ukrainaa ja sen johtoa mutta ei niinkään tavallisia ukrainalaisia kohtaan, Kovaljev kirjoittaa Foreign Policy -lehdessä.
Avoimen hyökkäyssodan alettua venäläisten tiedotusvälineiden tapa käsitellä Ukrainan kansaa on hänen mukaansa muuttunut aiempaa selvästi radikaalimmaksi ja myrkyllisemmäksi.
– Venäjällä ajatus siitä, että maa taistelee jälleen natseja vastaan, on retorinen joukkotuhoase, hän sanoo.
Kun ukrainalaiset eivät ottaneetkaan hyökkääjän joukkoja avosylin vastaan eivätkä halunneet tulla Venäjän ”vapauttamiksi”, kuten Putin oli unelmoinut, Kremlin propaganda siirtyi Kovaljevin mukaan kansanmurhaa lietsovaan moodiin.
Entinen presidentti ja nykyinen Venäjän turvallisuusneuvoston varapuheenjohtaja Dmitri Medvedev on luonnehtinut ukrainalaisia ”täysin valheelliseksi” kansakunnaksi ja natsi-Saksan kopioksi, jolla ei ole oikeutta olemassa.
”Ukraina pyyhittävä kartalta”
Venäjän valtiollinen uutistoimisto Ria Novosti julkaisi huhtikuun alussa artikkelin, jossa väitetty ”ukronatsismi” leimattiin Adolf Hitleriä vaarallisemmaksi globaaliksi uhaksi ja suuren osan Ukrainan kansasta oikeutetuiksi terrorin kohteiksi.
Ukrainan eliitti on artikkelin mukaan likvidoitava, koska sitä ei voi kouluttaa uudelleen, ja ukrainalaiset olisi ”alistettava sodan terrorille ja saatava maksamaan rikoksistaan.” Artikkelissa esitettiin Ukrainan jakamista Venäjän hallitsemiin valtioalueisiin, kansan ja kulttuurin venäläistämistä ja Ukraina-sanan pyyhkimistä kartalta.
– Ukrainan ”denatsifikaatio” tarkoittaakin siis lyhyesti sanottuna vain ja ainoastaan tuhoamista, sanoo Kovaljev.
– Ei ole selvää, lukevatko joukkomurhiin ja -raiskauksiin miehitetyissä ukrainalaiskylissä ja -kaupungeissa syyllistyvät venäläissotilaat todella Medvedevin ja muiden propagandistien kirjoituksia. Mutta tekemällä selväksi, että ”merkittävä osa massoista” on muka natseja ja siten Venäjän pahimpia vihollisia, propagandistit joka tapauksessa yllyttävät heitä äärimmäiseen väkivaltaan ja vapauttavat heidät kaikesta syyllisyydentunnosta, hän toteaa.
– Kremlin propaganda antaa ukrainalaisia siviilejä surmaaville venäläiskomentajille ja heidän joukoilleen puhtaan omantunnon. Tämän vaikutukset venäläisiin kestävät todennäköisesti vielä pitkään sodan päättymisen jälkeen.