Verkkouutiset julkaisee erikoisartikkelisarjan Venezuelasta.
Sarjan ensimmäisessä osassa käsitellään venezuelalaisten jokapäiväistä elämää sekä sitä miten maa on muuttunut siitä, kun suomalaiset lomailivat siellä vielä reilut kymmenen vuotta sitten.
Margaritan saarella työskentelevä ja asuva Félix Suniaga Valencia kertoo Verkkouutisille millainen on tavallisen venezuelalaisen elämä saarella, joka aikoinaan tunnettiin nimellä ”Karibian helmi”.
– Monen venezuelalaisen mielestä maamme on nykyisen presidentin Nicolás Maduron aikana mennyt ajassa takaisinpäin. Hugo Chávez ei kuitenkaan ollut mikään pyhimys, mutta jotkut asiat olivat tuolloin paremmin kuin nyt. Kun suomalaiset lomailivat täällä 2007-2009 oli maan talous näennäisesti tasapainossa, öljytynnyrin keskihinta sadan dollarin paikkeilla ja venezuelalaisilla oli ostovoimaa, jonka ansiosta he pystyivät elämään, säästämään ja matkustamaan Yhdysvalloissa, Afrikassa ja Euroopassa, Valencia toteaa.
– Kansalaiset elivät tuolloin palkallaan, minimipalkka oli noin 300 dollaria. Se oli yksi Etelä-Amerikan parhaimpia. Tänään minimipalkka on vain 1,66 – 2,50 dollaria kuussa. Samoin eläke on 1.66 dollaria, hän jatkaa.
Vaikka pöydän alla rehotti korruptio, kansalaiset eivät sitä halunneet nähneet, sillä he pystyivät täyttämään ostoskärrynsä, toisin kuin nyt.
– Tällä hetkellä Venezuela elää polttoainekriisissä, meillä ei ole polttoainetta tyydyttämään maan autokannan kysyntää. Se on pakottanut ihmiset jonottamaan 2-3 päivää voidakseen tankata sallitut 30 viikkolitraa. Bensiini maksaa 0,50 dollaria litralta. Mustassa pörssissä hinta on 2 dollaria litralta, Félix Suniaga Valencia sanoo.
Tämä on suurelta osin lamauttanut julkisen liikenteen, ja vaikeuttanut tavallisten kansalaisten elämää.
Hyvästi kuusi nollaa
Venezuela eliminoi lokakuussa bolivarista kuusi nolla, näin ollen entisestä 6[nbsp]000[nbsp]000 bolivarista tuli 6 bolivaria. Edellinen seteliuudistus oli 2018, jolloin valuutasta eliminointiin viisi nollaa. Lokakuun inflaatio oli 574.3 prosenttia. Korruptio on syönyt maan julkista taloutta arviolta yli 150 miljardin dollarin edestä.
Kansallisen tilaston mukaan kolme neljästä venezuelalaisesta kotitaloudesta elää äärimmäisessä köyhyydessä, eivätkä tulot riitä kattamaan peruselintarpeita. Ei ole harvinaista, että monella venezuelalaisella on useampi kuin yksi työ.
– Venezuelassa on parempi pysyä terveenä. Sairaalaan joutuessaan sieltä voi poistua sairaampana, kuin mitä tullessaan oli. Ystäväni piti mennä sairaalaan röntgeniin. Olen nähnyt kadulla paljon kurjuutta, mutta tuo käynti sai minut voimaan pahoin; kuivuneita veritahroja pitkin lattioita, potilaat ilman hoitoa ja niin edelleen, Félix Suniaga Valencia sanoo.
Hoitotarvikkeiden, lääkkeiden ja riittävien hoitotilojen puute ovat saaneet aikaan sen, että sairaalat kärsivät tällä hetkellä syvästä terveydenhuollon kriisistä. Veden niukkuus luo osaltaan epähygieenisen ympäristön.
– 60-vuotiaan naapurini käsi murtui. Hän meni sairaalaan, mutta siellä ei voitu häntä auttaa. Yksityisellä klinikalla käynti olisi maksanut 300 dollaria, ja operaation hinnaksi ilmoitettiin 10[nbsp]500 dollaria. Hän oli kotona käsi kipsissä 8 kuukautta. Tuona aikana se piti vaihtaa kolme kertaa hoitovirheiden vuoksi, Valencia kertoo.
Yhdeksännen kuukauden jälkeen aloitettiin fysioterapia, joka maksoi 30 dollaria kerta, kaksi kertaa viikossa.
– Ulkomailla asuva poika lähetti äidilleen rahaa, jotta hän pystyi hoitamaan kätensä kuntoon. Se oli hänen onnensa, mutta kaikilla ei ole ulkomailla asuvia perheenjäseniä, jotka voisivat hädän sattuessa auttaa.
Félix Suniaga Valencian mielestä Nicolás Maduro ja hänen harjoittama politiikka on tuhonnut maan. Hänestä Venezuela ei ole maa, joka tarjoaa mahdollisuuksia tai tulevaisuutta. Viimeisen kahdeksan yhdeksän vuoden aikana yli viisi miljoonaa venezuelalaista on muuttanut pois maasta.
-Maassa on näennäinen vapaus. Kun kansainvälinen lehdistö laajalti kirjoitti Venezuelan exoduksesta kolmisen vuotta sitten, hallitus heräsi, ja passille lätkäistiin 200 dollarin hinta. Minimipalkalla elävä ei sitä pysty maksamaan. He, jotka ovat jääneet, ovat oppineet selviytymään. Ja se on eri asia kuin elämä, toteaa Félix Suniaga Valencia.
Arkea Venezuelassa
Félix Suniaga Valencia keräsi Verkkouutisille alla näkyviä arjen hintoja. Yhdistettynä 1,66–2,50 dollarin minimipalkkaan, ne avaavat venezuelalaisten ahdinkoa. Hinnat on kerätty marraskuussa 2021. Hinnat ovat USA:n dollareissa.
– 1 ltr kulutusmaitoa 1.89 USD
– 15 kananmunaa 2.33 USD
– 1 kg kanan rintafileetä 6.13 USD
– 1 kg perunoita 1.35 USD
– 1 kg banaaneita 1.00 USD
– 1 kg Golden-omenoita 6.70 USD
– 1 kg riisiä 1.04 USD
– 1 kg sokeria 1.20 USD
– 1 kg vihreitä viinirypäleitä 11.60 USD
– Paikallinen olut (Polar Pilsen) 0.50 USD/222 ml
– Heineken 1.00 USD/250 ml
– 1 ltr Santa Teresa carta roja-rommi 2.20 USD
– 2 ltr Coca-Cola 1.55 USD
– Tukkashampoo 5.89 USD/375 ml
– Miesten Levis 501-farkut 80 USD
– Internet kotiin (2 megan laajakaista CANTV) 3 USD/kk, muut palveluntuottajat 20 – 50 USD/kk
– Aspiriini 2.23 USD (75 mg ja 30 kpl)
– Vessapaperi (4 kpl) 1.26 USD
– Punainen Marlboro 4.80 USD (20 kpl)
– 1 ltr:n tuoppi baarissa noin 1 USD
– Vuokra 50 neliön asunto keskustassa lähtien 300 USD/kk (takuuvuokra 3 kk)
Edit. Jutun lopussa mainittiin minimipalkka virheellisesti keskipalkkana.
Timo Kauppinen