Vielä reilu kolmisenkymmentä vuotta sitten suomalaisista kodeista löytyi lähinnä kotimaisia huonekaluja. Viime vuosikymmenten aikana suuri osa suomalaisista on kuitenkin muuttanut maalta kaupunkeihin, ja samalla kodit ovat muuttuneet valtavasti verrattain lyhyessä ajassa. Asiasta uutisoi Helsingin Sanomat.
Monet klassiset huonekalut, kuten lankapuhelimet ja puhelinpöydät ovat kadonneet normaalista suomalaisesta kodista. Tämä kertonee paitsi teknologian huomattavasta kehityksestä, myös siitä, miten koti on lakannut olemasta tukikohta, josta sen asukkaat parhaiten tavoittaa.
Ihmisten elintapojen muutos näkyy myös huoneratkaisuissa. Kun aikaisemmin pienet keittokomerot kertoivat arjesta jossa keittiössä ei tarvinnutkaan viihtyä, ovat suuremmat ruokailutilat saaneet uudenlaista jalansijaa viime vuosikymmenten aikana.
Samalla esimerkiksi sohvaryhmät ovat kadonneet normaalista kodista, kun päiväkahvikutsujen suosio on vuosien saatossa romahtanut. Tämä näkyy myös astiakaappien sisällöissä: erilliset kahvikalustot kuppeineen ja hopealusikoineen ovat vuosien saatossa tehneet tilaa mukeille ja viinilaseille. Tupakoinnin kulttuurin hiipuessa tuhkakupit ja niinikään tupakkapöydät ovat kadonneet sisustuksesta.
Jotkut asiat ovat säilyneetkin. Esimerkiksi perinteinen kirjahylly on toistaiseksi säilynyt monen kodissa. Kiinnostavaa onkin, mihin suuntaan seuraavat vuosikymmenet vievät.
Yksi merkittävimmistä syistä sisustuksen nopeaan kehitykseen on ollut asumisväljyyden kasvu, sanoo Helsingin kaupunginmuseon tutkimuspäällikkö Minna Sarantola-Weiss.
– Vielä 60-luvun alussa perheasunto oli tyypillisesti vain kaksi huonetta ja keittiö. Lähiörakentamisen myötä 70-luvulla saatiin kolmaskin huone ja 80-luvulla vielä neljäskin huone.
Myös yksin asumisen suosio on lisääntynyt – Helsingissäkin jo neljännes kaupunkilaisista asuu yksin. Pienille asunnoille on kysyntää.
Toinen suuri muutos onkin tapahtunut juuri kotitalouksien koossa: kun aaiemmin saman katon alla asui monta sukupolvea ja joskus vuokralaisiakin, sotien jälkeen kodit alkoivat tiivistymään ydinperheen ympärille. Vuonna 2018 asuntokuntien keskikoko laski ensimmäistä kertaa alle kahden.