Pankeilta perittävät ylimääräiset vakausmaksut ollaan tuomassa yhteisen taakanjaon piirin jo vuonna 2022, kaksi vuotta ennen alkuperäistä aikataulua. Kiireen taustalla häämöttänee osin koronaepidemia, joka varjostaa pankkienkin tulevaisuushorisonttia.
Finanssiala ry:n pääekonomisti Veli-Matti Mattila kertoo Verkkouutisille nopeutetun aikataulun koskevan pankkien ylimääräisiä vakausmaksuja. Näillä maksetaan Euroopan vakausmekanismin lainoja ja menoja, jotka ovat syntyneet pankkien aiemmissa pelastusoperaatioissa.
Ylimääräisten maksujen ohella kaikilta pankkiunioniin kuuluvilta pankeilta peritään vakausmaksuja kriisinratkaisurahastoon, jossa pitäisi olla noin 70 miljardia euroa parin vuoden kuluttua. Maksujen keräys käynnistyi vuonna 2015, tässä vaiheessa rahaa on koossa reilu 40 miljardia.
– Matkaa on paljon ja aikaa vähän joten pankkien maksut tulevat kasvamaan. Pankkien ajautuessa vaikeuksiin kriisinratkaisussa turvaudutaan ensin sijoittajavastuuseen. Käytännössä tämä tarkoittaa omistusten nollaamisia ja velkojen muuttamista osakeomistuksiksi, Mattila sanoo.
Jos tämä ei riitä, varoja otetaan pankkien yhteisvastuullisesti keräämästä rahastosta. Ellei tämäkään riitä, hätiin tulee Euroopan vakausmekanismi, joka voi lainata rahaa kriisirahastolle. Pankit maksavat lainat takaisin ylimääräisinä vakausmaksuina.
Yhteisvastuullisuus on herättänyt myös tiukkoja kysymyksiä vallasta ja vastuusta. Suomalaiset pankit joutuvat maksamaan muiden aiheuttamia tappioita, ilman mahdollisuutta vaikuttaa näiden syntymiseen. Yhteisvastuu jakaa monille vastuuta ilman valtaa.
Näitä molempia kantaa yleiseurooppalaisen pankkivalvonnan kulmakivi EKP, jota suomalaispankit pitävät Mattilan mukaan tiukkana valvojana.
– Huonoja luottoja on onnistuttukin vähentämään mutta epidemian takia näiden määrä on taas nousemassa. Uusi kriisi iskee aikaan, jolloin maksamme vielä oppirahoja edellisestä, Mattila toteaa.
Asiakas maksaa
Valtiovarainministeri Matti Vanhanen (kesk.) on perustellut pankkien yleiseurooppalaista yhteisvastuuta sillä, että tappioita voidaan jatkossa paikata entistä suuremmalta osin pankeilta itseltään kerätyillä varoilla. Eli ei veronmaksajien rahoilla.
Hyvää ajatusta himmentää se, että pankit keräävät maksuihin menevät varat tavalla tai toisella asiakkailtaan. Maksumies on pitkälti sama suuri yleisö kuin veroissa.
Keinot varojen keräämiseen jäävät pankkien itsensä päätettäviksi.
– Pankeille kriisinratkaisuun liittyvät maksut ovat yksi kustannus muiden joukossa ja näiden kattamaistapa osa yritysten välistä kilpailua, Mattila toteaa.
Hänen mukaansa jäsenyyttä Euroopan pankkiunionissa pidetään finanssialalla yleisesti hyvänä asiana. Yhteisvastuullisuuden laajentamistakaan ei lähtökohtaisesti torjuta. Kritiikki kohdistuu lähinnä siihen, että tämä toteutetaan alan toimintaympäristön ollessa akuutisti erityisen myrskyinen.
– Ihmettelemme lähinnä sitä, miksei asiassa voitu odottaa kriisin jälkeiseen aikaan, jolloin tiedetään eri maiden pankkien kunto. Pankkien riskejä pitäisi vähentää tuntuvasti ennen kuin yhteisvastuuta laajennetaan, Mattila sanoo.
HEIKKI JAAKKOLA