[vc_row][vc_column][rev_slider slidertitle=”ingrid-bergman-01″ alias=”ingrid-bergman-01″ mode=”header”][/vc_column][/vc_row][vc_row][vc_column][vc_column_text]En kuolemaksenikaan muista, missä elokuvassa Ingrid Bergman ojentaa miespääosan esittäjälle – olisiko ollut Humphrey Bogart, Gregory Peck tai joku vastaava – mukillisen liekehtivää juomaa, jonka hän on juuri sytyttänyt palamaan takkatulen liekillä, ja sanoo It’s glouegg!
Alfred Hitchcockin Noiduttu (Spellbound) sai ensi-iltansa 1945. Miespääosaa esittänyt Gregory Peck on myöntänyt, että hänellä ja Bergmanilla oli suhde elokuvan kuvausten aikana.
Ingrid Bergman esittää elokuvassa skandinaavitaustaista naista, joka tekee vaikutuksen mieheen esittelemällä hänelle eksoottisen pohjoisen juoman. Glögin hauska ääntäminen on jäänyt mieleen ja haluaisin nähdä tuon leffan uudelleen vain kuullakseni uudelleen gloeuegg.
Liekityskohtaus taas palaa mieleen aina, kun mietin flambeerauksen kemiaa, sillä kohtaus hämmentää minua. Hehkuviinin alkoholipitoisuus on nimittäin niin alhainen (22 %), että sen ei pitäisi leimahtaa liekkiin edes lämmitettynä. Näin ainakin kertovat kemian oppikirjat:
Kun sininen viinaliekki leimahtaa, ilmassa palaa nesteen pinnalla kelluva tymäkkä viinahöyrypilvi. Nestemäinen etanoli ei pala, mutta riittävän sakea pilvi etanolihöyryä leimahtaa kipinästä ja palaa, kunnes sammuu yleensä – päinvastoin kuin ihminen – viinanpuutteeseen.
Liekki lämmittää juoman pintaa, jolloin siitä haihtuu koko ajan lisää etanolia ja vettä. Niinpä liekki jatkaa palamistaan. Liekin palaessa liuoksen ja sitä myötä myös höyryn etanolipitoisuus kuitenkin laskee koko ajan, sillä juomasta haihtuu enemmän viinaa kuin vettä. Kun veden ja etanolin suhde muuttuu riittävästi (vain jokunen prosenttiyksikkö riittää), laskee myös etanolihöyryn määrä ilmatilassa lopulta niin alhaiseksi, että liekki sammuu.Nesteestä höyrystyy molekyylejä ilmaan jo kauan ennen nesteen kiehumispistettä. Niinpä esimerkiksi lasissa olevasta alkoholijuomasta haihtuu koko ajan etanolia ja vettä ilmatilaan.
Koska etanolin kiehumispiste (78 °C) on matalampi kuin veden (100 °C), se höyrystyy vettä runsaammin, ja mitä enemmän nesteessä on etanolia, sitä väkevämpi on myös sen yllä leijuva viinahöyry. Ilmaa raskaampana hyöry ei helposti sekoitu yläpuolisiin ilmakerroksiin, vaan jää kellumaan patjana avoimen astian pinnalle. Kun pilven etanolipitoisuus on riittävän suuri, höyry syttyy esimerkiksi kipinästä tai liekistä.
Väkevät viinat, kuten vodka, konjakki ja muut noin 40 %:set etanoliliuokset tuottavat jo huoneenlämmössä riittävän määrän etanolihöyryä, jolloin ne leimahtavat liekkiin ilman lämmitystäkin. Niillähän me flambeeraamme pihvit, räiskäleet ja muut herkut. Mutta hehkuviini ei leimahda, sillä hehkuviinilasin yllä leijuvassa höyrypilvessä on aina liian vähän etanolia ja liikaa vettä.
Liekitettyä hehkuviiniä tarjoillaan kyllä yleisesti ainakin Saksassa. Silloin liekkiä ei kuitenkaan sytytetä juoman pintaan, vaan lasin päälle laitetaan ritilä ja ritilän päälle väkevään viinaan tai likööriin kastettu sokeripala. Se palaa kauniisti sinisellä liekillä ja kauneuden lisäksi ritilän läpi juomaan tippuu myös muutaman pisara liköörillä maustettua, karamelloitua sokerisiirappia. Nam, siinäpä liekehtivän herkullinen pikkujoulujuoma!
Mutta en muista nähneeni sokeripalaa Ingrid Bergmanin kädessä tai mukissa. Miten hän siis sai glouegginsa leimahtamaan? Haluaisin todella nähdä tuon leffan uudelleen![/vc_column_text][/vc_column][/vc_row][vc_row css=”.vc_custom_1606045392040{margin-top: 20px !important;}”][vc_column][rev_slider slidertitle=”ingrid-bergman-02″ alias=”ingrid-bergman-02″][/vc_column][/vc_row]
[vc_row][vc_column][vc_column_text][avatar user=”anu-hopia” size=”medium” align=”center”]Anu Hopia on elintarvikekehityksen tutkimusprofessori Turun yliopistossa. Kirjoittanut ja luennoinut kokkauksen kemiasta 1990-luvun puolesta välistä.[/avatar][/vc_column_text][/vc_column][/vc_row]
Lisää Anu Hopian ruoka-artikkeleita
[verkkojulkaisut tag=”anuhopia”]