[vc_row][vc_column][rev_slider alias=”sininen” mode=”header”][/vc_column][/vc_row][vc_row][vc_column][vc_column_text]Sinisen historia on hätkähdyttävä esimerkki siitä, miten voimakkaasti kieli ohjaa kokemustamme maailmasta. ”Sininen” on tullut kieliin ilmeisesti väreistä viimeisenä, ja on esitetty, että sitä ennen emme voineet nähdä sinistä väriä. Havainto tehtiin 1800-luvulla, kun muuan nuori Willian Gladstone (myöhemmin toimi mm Britannian pääministerinä) luki Homerostaan ja havahtui huomaamaan oudon kuvauksen merestä. Aallot, joilla Odysseus seilasi, olivat ”tumman viinin värisiä”. Ei siis sinisiä tai vihreitä, niin kuin me merta kuvailemme. Gladstone kiinnostui, halusi tietää lisää ja ajautui lopulta tutkimaan tuhansia sivuja Raamatun ja Koraanin vanhoista versioista, ja muista eri kulttuurien muinaisista teksteistä. Hän totesi, että niissä missään ei esiintynyt sanaa ”sininen”. Taivas ei ollut sininen, meri ei ollut sininen, mikään ei ollut sinistä.
Tutkimus on myöhemmin osoittanut, että sana ”sininen” on tosiaan tullut maailman kieliin hyvin myöhään, eikä kaikissa kielissä ole vieläkään sille omaa sanaa. Ja – hämmästyttävää kyllä – noiden kielien puhujat erottavat huonosti sinisen värin spektristä. Tämä on osoitettu esimerkiksi namibialaisen himba-heimon keskuudessa. Heidän kielestään puuttuu sana sininen, mutta sen sijaan heillä on useita sanoja vihreän eri sävyille:
Buru = sininen ja vihreä
Dambu = vaaleat värit: vihreä, sininen, beige, keltainen, …
Zuzu = tummat värit: musta, tumma sininen, tumma punainen, tumma vihreä, …
Verrattuna meihin, joiden kielessä sininen on, himba-heimon jäsenet erottavatkin huonommin sinisen värin vihreästä. Sen sijaan he erottavat meitä paremmin vihreän eri sävyt toisistaan.
Tutkijat ovat jopa arvelleet, että esimerkiksi kivikauden ihminen, jonka kielessä ei todennäköisesti ole ollut sanaa siniselle, ei nähnyt taivasta – eikä mitään muutakaan – sinisenä. Me emme näe, tai ainakin näemme hyvin heikosti, asioita, joille meillä ei ole sanoja.
Eipä ihme, että sanoista taistellaan, sillä sanat antavat ajatuksille muodon ja ajatukset taas ohjaavat päätöksiä ja toimintaa. Ruokien kohdalla tämä tarkoittaa, että kun sanomme ”voi”, ajattelemme voita, tai kun sanomme ”liha”, mieleemme nousee kuva lihasta.
Sanan säilää heilutellaankin tiuhaan ruokamaailmassa. Ruokaa kuvaavista sanoista on taisteltu esimerkiksi tuotteiden nimien kohdalla toistuvasti. Voi-sanan käyttöä ei ole sallittu kasvipohjaisten levitteiden kohdalla puhumattakaan muista maitotuotteista. Muutama viikko sitten pohdiskelin sanoja, kun luin uutisen Yhdysvalloissa tehdystä lakialoitteesta, jossa haluttiin kieltää kasvipohjaisten lihaa korvaavien tuotteiden nimissä sanan ”liha” käyttö. Pian sen jälkeen Suomessakin nousi keskustelu Poutun kasvipohjaisista tuotteista, joiden kohdalla Ruokavirasto kielsi käyttämästä lihaan viittaavia sanoja.
Tällä viikolla Yhdysvalloista tuli taas uutinen samaan aiheeseen liittyen, kun FDA ilmoitti myöntävänsä punaiselle ”ruby-suklaalle” väliaikaisen oikeuden käyttää suklaanimitystä. Ruby-suklaa on sveitsiläisen Barry Callebaut -yhtiön muutama vuosi sitten lanseeraama erikoissuklaa. Se on valmistettu kaakaopavuista, mutta ei juurikaan muistuta perinteistä suklaata. Se on kyllä rasvaista ja suussa sulavaa, kuten suklaan kuuluukin, mutta väriltään se on vaaleanpunaista ja aromiltaan hennon marjaista. Muut suklaanvalmistajat ovatkin vaatineet, ettei tätä uutta kaakaopaputulokasta saisi kutsua suklaaksi. Että se sekoittaa mielikuvan suklaasta ja ohjaa ihmisiä harhaan. Yritys itse on toista mieltä, sillä heidän mukaansa ruby suklaa valmistetaan aidoista kaakaopavuista, mutta vain perinteisestä menetelmästä poikkeavalla tavalla.
Kiista on kestänyt nyt pari vuotta, ja tällä viikolla FDA tosiaan myönsi Barry Callebaut USA LLC:lle väliaikaisen luvan suklaa-nimen käyttöön. Tuotteista saa käyttää nimitystä ”ruby suklaa”, mutta viranomaiset tekivät tiukkoja rajauksia siihen, mitä tuo uusi tulokas saa sisältää. FDA:n määräysten mukaan ruby suklaan tulee sisältää perinteisen suklaan tavoin tietty määrä kaakaojauhetta, kaakaorasvaa, maitorasvaa ja muita suklaan ainesosia. Se voi sisältää myös muita ainesosia, kuten elintarvikkeisiin hyväksyttyjä mausteita ja aromeja. Nämä muut aineosat eivät kuitenkaan saa jäljitellä esimerkiksi suklaan makua. Selkeästi perinteisestä suklaasta erottuva uusi suklaa saa siis käyttää suklaa-nimeä, mutta siitä ei saa tehdä perinteisen suklaan makuista tai väristä. Sanan ”ruby suklaa” tulisi siis ohjata mieli vaaleanpunaiseen, ei tummaan ruskeaan?
Lisää luettavaa:
Kuvaus ruby suklaan valmistuksesta ja ominaisuuksista molekyyligastronomia-blogissa
FDA:n päätös hyväksyä Barry Callebaut USA LLC:lle lupa käyttää suklaa-termiä[/vc_column_text][/vc_column][/vc_row]
[vc_row][vc_column][vc_column_text][avatar user=”anu-hopia” size=”medium” align=”center”]Anu Hopia on elintarvikekehityksen tutkimusprofessori Turun yliopistossa. Kirjoittanut ja luennoinut kokkauksen kemiasta 1990-luvun puolesta välistä.[/avatar][/vc_column_text][/vc_column][/vc_row]
Lisää Anu Hopian ruoka-artikkeleita
[verkkojulkaisut tag=”anuhopia”]