[vc_row][vc_column][rev_slider alias=”tosiliha” mode=”header”][/vc_column][/vc_row][vc_row][vc_column][vc_column_text]Viime viikolla Yhdysvaltain kongressiin jätettiin lakialoite, jonka suomennettu otsikko menee jotenkin näin, että ”Syötävien keinotekoisten tuotteiden markkinointi totuudenmukaisesti -laki 2019”. Alkuperäinen englanninkielinen nimi ei ole paljon tuota selkeämpi – Real Marketing Edible Artificials Truthfully Act of 2019, jonka lyhennys on raflaavasti Real MEAT Act of 2019.
Lakialoitteen taustalla on ilmeinen huoli kasvipohjaisten, mutta lihan kaltaisten tuotteiden kasvavista markkinoista Yhdysvalloissa. Näiden tuotteiden markkinat ovat Yhdysvalloissa kasvaneet arviolta 37 % viime vuoden aikana, ja niiden kokonaismarkkinat ovat Yhdysvalloissa noin 800 miljoonaa dollaria. Tämä on jo noin 2 % pakattujen lihatuotteiden myynnistä.
Yhdysvalloissa perinteisten hampurilaispihvien rinnalle kaupan kylmätiskille ilmaantuneet kasvipohjaiset, mutta erehdyttävästi lihankaltaiset ”Beyond Meat” ja ”Impossible Burger” -tuotteet ovat siis löytäneet merkittävän ja lukumäärältään kasvavan ostajakunnan. Tuotteet ovat laadultaan ilmeisen hyviä ja/tai niiden markkinointi ilmeisen tehokasta.
Ei ihme, että perinteistä liha-alaa huolestuttaa. Lakialoitteen takana olevien tahojen, kuten erilaisten liha-alan etujärjestöjen tavoitteena onkin nyt estää muiden kuin lihatuotteiden markkinointi lihatermien avulla. He vaativat, että kasvipohjaisissa tuotteissa ei saa enää käyttää ”liha”-sanaa. Tämän lisäksi lakialoitteessa vaaditaan, että tuotteita olisi kutsuttava jäljitelmiksi ja että näiden tuotteiden pakkauksissa tulisi olla vielä erikseen merkintä, etteivät ne sisällä, eikä niiden valmistusaineena ole käytetty lihaa.
Meikäläinen lainsäädäntö ei todennäköisesti sallisi ainakaan ”Beyond Meat” -tyyppistä tuotteen nimeämistä, sillä eurooppalaisen lainsäädännön mukaan tuotteissa ei saa käyttää nimiä, jotka voisivat vahingossakaan johtaa kuluttajaa harhaan. Meikäläisen periaatteen mukaan EU:n elintarviketietoasetus määrittelee hyvin tarkasti eri elintarvikkeista annettavia tietoja, ja kuluttajille on lähtökohtaisesti annettava selkeä kuva siitä, missä ja mistä elintarvikkeet on valmistettu sekä mitä ainesosia, ravintoaineita ja allergeenejä ne mahdollisesti sisältävät.
Erityisesti peruselintarvikkeet kuten maitotuotteet ovat tarkasti säädeltyjä. Esimerkiksi maidoksi saa kutsua vain lehmästä saatua maitoa, josta ei ole rasvan määrän säätämisen lisäksi poistettu mitään, eikä siihen D-vitamiinin lisäksi ole lisätty mitään. Tätä rasvaliukoista vitamiiniakin saa lisätä maitoon vain sen verran, kuin mitä alkuperäisestä maidosta on rasvan poistosta johtuen vähentynyt.[/vc_column_text][/vc_column][/vc_row][vc_row full_width=”stretch_row” css=”.vc_custom_1572612590845{margin-top: 20px !important;background-color: #eaeaea !important;}”][vc_column][vc_single_image image=”269400″ img_size=”full” add_caption=”yes” alignment=”center” onclick=”zoom” css_animation=”slideInUp” css=”.vc_custom_1572612674295{margin-bottom: 20px !important;}”][/vc_column][/vc_row][vc_row][vc_column][vc_column_text]Niinpä sitä, mitä me tuttavallisesti kutsumme kauramaidoksi, tulee virallisissa yhteyksissä, kuten pakkauksissa ja markkinoinnissa käyttää termiä kaurajuoma. Samoin soijamaidoksi kutsumamme valkoinen juoma on virallisesti soijajuomaa, ja mantelimaito mantelijuomaa.
Jopa laktoositon maitokin, jonka raaka-aine tulee todistettavasti lehmän utareista, on virallisesti laktoositonta maitojuomaa, sillä siitä on poistettu laktoosi, eikä se siis enää täytä maidon lakisääteistä määritelmää. 2000-luvun alussa Valio väänsi kättä Voimariini-tuotemerkkinsä puolesta, kun uuden EU:n lainsäädännön mukaan sanaa ”voi” sai käyttää enää vain sellaisten tuotteiden nimissä, joiden rasvaosa on kokonaan maitorasvaa.
Yhdysvalloissa kuluttajien harhaanjohtamisen riski ei kuitenkaan ole vakuuttava argumentti, sillä ainakaan ensimmäisten kommenttien perusteella lakialoite ei saa varauksetonta kannatusta. Uusien innovaatioiden kaupallistajien sananvapautta ei tule rajoittaa.
Tulevina vuosina lainsäätäjä on helisemässä uusien ruokainnovaatioiden nimeämisen kanssa. Laboratoriossa kasvatettu liha tulee jossakin vaiheessa ruokakauppaan. Voiko sitä kutsua lihaksi? Kasvatusalustalla kasvanut lihassolukko ei ole perinteistä lihaa, mutta ei se kyllä ole kasviskaan. ”Keinoliha” ei ehkä kuluttajan mielestä kuulosta kovin houkuttelevalta. Entä, jos kauppaan tulee hiivasolussa kasvatettu kananmunaproteiinivalmiste? Sellaistakin pystytään jo tuottamaan. Onko se kananmuna- vai hiivavalmiste?[/vc_column_text][/vc_column][/vc_row][vc_row full_width=”stretch_row” css=”.vc_custom_1572612604866{margin-top: 20px !important;background-color: #eaeaea !important;}”][vc_column][vc_single_image image=”269399″ img_size=”full” add_caption=”yes” alignment=”center” onclick=”zoom” css_animation=”slideInUp” css=”.vc_custom_1572612684820{margin-bottom: 20px !important;}”][/vc_column][/vc_row][vc_row][vc_column][vc_column_text]Millä sanoilla kutsumme ruokaa, joka on tuotettu aivan uudella tavalla? Uusien, ennalta tuntemattomien tuotteiden on voitettava sija kuluttajan sydämessä, ja se, miten niistä kerromme, on tässä taistelussa tärkeä ase. Sen vuoksi ”Beyond Meat” ja ”Impossible Burger” ovat niin hyviä nimiä, ja osittain sen vuoksi ne ovat myös onnistuneet saamaan nopeasti laajan kuluttajakunnan. Minkä nimistä ruokaa siis syömme huomenna? Beyond Imagination? Impossible Food?
Lisää lakialoitteesta:
fooddive.com/bill-labeling-plant-based-meat-as-imitation-proposed-in-congress/[/vc_column_text][/vc_column][/vc_row]
[vc_row][vc_column][vc_column_text][avatar user=”anu-hopia” size=”medium” align=”center”]Anu Hopia on elintarvikekehityksen tutkimusprofessori Turun yliopistossa. Kirjoittanut ja luennoinut kokkauksen kemiasta 1990-luvun puolesta välistä.[/avatar][/vc_column_text][/vc_column][/vc_row]
Lisää Anu Hopian ruoka-artikkeleita
[verkkojulkaisut tag=”anuhopia”]