[vc_row][vc_column][rev_slider alias=”muna-kukko-01″ mode=”header”][/vc_column][/vc_row][vc_row][vc_column][vc_column_text]Herkkuja notkuvan ruokapöytämme äärellä suljemme mielellään silmämme ikäviltä asioilta. Kuten kuolemalta. Höyryävän lihapadan äärellä emme halua ajatella sellaisia asioita, kuin teurastus tai muu vastaava teko, jolla ihminen alistaa eläimen omaksi ravinnokseen. Aina välillä näitä tosiasioita kuitenkin läväytetään silmiemme eteen, ja meidät pakotetaan näkemään tuotantoeläinten arkista elämänkaarta syntymästä lautaselle. Hyvä niin, sillä vaikka tietäminen on usein tuskallista, se on kuitenkin ainoa tapa tunnistaa parannuskohteita ja kehittää ruoantuotannon eri osa-alueita edelleen.
Munakasta syödessäni tai kakkutaikinaa vispatessani en halua ajatella niitä miljoonia silppuriin tai kaasukammioon joutuvia vuorokauden ikäisiä pieniä untuvikkokukonpoikia, joita ruokaketjumme ei kelpuuta osaksi ruoantuotantoa. Munintakanojen tuotannossa nimittäin syntyy luonnonlakien mukaisesti suurin piirtein saman verran kukon- kuin kananpoikiakin. Kananpojat siirtyvät munintakanaloihin, mutta kukonpojille ei ole käyttöä. Ne eivät osaa munia, ja tavanomaiseen lihantuotantoon ne ovat aivan liian tehottomia.
Vain harvat luomukananmunienkaan tuottajat sitoutuvat siihen, että heidän tuotantoketjussaan ei tarpeettomasti teurasteta eläimiä, vaan syntyneet kukonpojat päätyvät lihantuotantoon. Tuoreen Science-lehden artikkelin mukaan näitä turhaan syntyneitä, brutaalin kuoleman kohtaavia kukonpoikia syntyy ja kuolee vuorokauden iässä vuosittain noin seitsemän miljardia. 7 000 000 000.[/vc_column_text][/vc_column][/vc_row][vc_row css=”.vc_custom_1566718679750{margin-top: 20px !important;}”][vc_column][rev_slider alias=”muna-kukko-02″][/vc_column][/vc_row][vc_row][vc_column][vc_column_text]Tämä ruoantuotannon tragedia ja epäkohta on viimeisten vuosikymmenten aikana noussut säännöllisesti esiin lehtijuttuina, TV-dokumentteina, sosiaalisen median postauksina ja päivityksinä. Ilmeinen eettinen ongelma on myös kananmuna-alan kasvava mainehaitta, johon ymmärrettävästi myös munantuottajat haluaisivat löytää ratkaisun.
Tällä hetkellä kananpojan sukupuolenmääritys tehdään vastakuoriutunutta tipua käsin puristelemalla niin, että sen genitaalit tulevat näkyviin. Jos kananpojan sukupuolen saisi määritettyä hedelmöittyneestä munasta jo ennen kuoriutumista, säästyttäisiin paitsi massamurhalta, myös isolta työmäärältä munintakanojen tuotannossa.
Vuosi vuodelta on löydetty ja esitelty uusia teknologioita, joiden avulla tästä massiivisesta epäkohdasta voitaisiin päästä eroon. Yksi tapa on joidenkin luomutuottajien käytäntö hyväksyä kukonpoikien huonompi rehunkäytön hyötysuhde, ja kasvattaa ne vähän kalliimmaksi ruoaksi lautasellemme. Tällaisia luomumunien tuottajia on, mutta tuohon 7 miljardin massaan verrattuna kukonpoikia pelastuu kovin vähän.
Saksa on ollut edelläkävijämaa tämän ongelman ratkaisun etsinnässä. Viime vuoden lopulla berliiniläinen munantuottaja toi markkinoille kananmunat lupauksella, että niiden tuotannon yhteydessä ei kukonpoikia ole tapettu. Niitä ei enää synnykään, sillä uuden hormoninmääritykseen perustuvan teknologian avulla munassa kehittyvän alkion sukupuolen pystyy määrittämään jo yhdeksän päivän kuluttua munan hedelmöittymisestä. Koska alkio kehittyy munassa 21 vuorokautta ennen kananpojan kuoriutumista, pystytään kukonpojat poimimaan pois tuotantoketjusta jo hyvissä ajoin ennen kuoriutumista. Yhdeksän vuorokautta hautuneet, kukonpojan alkion sisältävät kananmunat jäädytetään ja niistä valmistetaan rehua.
Tutkimus tuottaa myös jatkuvasti uusia tapoja tunnistaa alkion sukupuoli vielä aikaisemmin, tai jopa geenitekniikan avulla tuottaa yksinomaan kananpoikia. Uudet teknologiat auttavat ratkaisemaan merkittävää ongelmaa, mutta ne myös luovat uusia tuskan aiheita: Tunteeko yhdeksän vuorokauden ikäinen alkio kipua, kun se tapetaan? Onko geenitekniikka hyväksyttyä kananpoikien geenien muokkaukseen?
Kananmunien tapauksessa tieto paitsi lisää, onneksi myös vähentää tuskaa. Uusi teknologia on alkuun hidasta, mutta sen käyttöönotto etenee nopeasti. Vastikään ”respeggt”– kananmunat lanseerattiin jo Berliinin ulkopuolella ja tämän vuoden loppuun mennessä näitä kukonpoikia säästäviä kananmunia saa jo joka puolelta Saksaa. Uusien teknologioiden tullessa käyttöön myös poliittinen paine kieltää kukonpoikien tarpeeton teurastus kasvaa. Saksassa on jo väläytetty tarvetta tällaiseen lakimuutokseen. Minä ainakin kannatan.
Lue lisää: ‘Ethical’ eggs could save male chicks from mass slaughter, Gretchen Vogel[/vc_column_text][/vc_column][/vc_row]
[vc_row][vc_column][vc_column_text][avatar user=”anu-hopia” size=”medium” align=”center”]Anu Hopia on elintarvikekehityksen tutkimusprofessori Turun yliopistossa. Kirjoittanut ja luennoinut kokkauksen kemiasta 1990-luvun puolesta välistä.[/avatar][/vc_column_text][/vc_column][/vc_row]
Lisää Anu Hopian ruoka-artikkeleita
[verkkojulkaisut tag=”anuhopia”]