[vc_row][vc_column][rev_slider alias=”oluttuoppi-01″ mode=”header”][/vc_column][/vc_row][vc_row][vc_column][vc_column_text]Onhan oluessani vaahtoa? Onhan sitä sopivasti, niin että vaahtokerros ulottuu koko oluen pinta-alalle parin, kolmen sentin kerrokseksi. Ei kuitenkaan enempää. Ja onhan vaahto tasakuplaista ja kuplat sopivan pieniä?
Kesällä on aikaa ihmetellä ja tarkkailla leppoisaan kesähetkeen kuuluvia ilmiöitä. Oluen vaahdon synty, lyhyt olemassaolo ja katoaminen on yksi tärkeä tällainen.
Oluen vaahto syntyy muutamien kymmenien sekuntien aikana, kun siihen liuennut kaasu vapautuu liuoksesta pinta-aktiivisia yhdisteitä sisältävään mallas-humala -liemeen. Oluttölkissä on 2–5 ilmakehän paine, joten avatessa paine laskee dramaattisesti. Suljetussa astiassa hiilidioksidia on liuennut jääkaappikylmään olueen noin 2–3 kertaa enemmän oluen itsensä verran.
Puolen litran oluttölkissä on siis mallasliemen lisäksi myös 1–1,5 litraa kaasua. Kun astia avataan, kaasun liukoisuus nesteeseen laskee dramaattisesti, ja osa kaasusta sihahtaa saman tien ilmaan. Myös lasiin kaatamisen aikana osa kaasusta karkaa taivaan tuuliin, mutta suuri osa pysyy kuitenkin edelleen liuenneena mallasjuomaan. Lasissakin kylmä olut on ylikylläinen kaasun suhteen, eli siihen on liuennut enemmän kaasua kuin mitä siihen normaalipaineessa saisi liukenemaan.
Sieltä se sitten vapautuu hitaasti, kupla kerrallaan.
Ihan pohjimmiltaan vaahtokuplan synty on edelleen mysteeri. Se kuitenkin tiedetään, että jokaisen kuplan muodostumiseen tarvitaan jokin häiriö, joka järkyttää ylikylläisen liuoksen pois tasapainotilastaan. Tällainen häiriö voi olla mikroskooppisen pieni roska oluessa taikka naarmu lasin pinnassa. Se toimii nukleaatiopisteenä, jossa kupla syntyy.
Samalla hetkellä, kun kupla syntyy, se irtoaa nukleaatiopisteestään ja lähtee kohoamaan kohti pintaa. Se ei ole ehtinyt kovinkaan kauas, kun nukleaatiopiste tuottaa sekunnin murto-osassa jo toisen kuplan. Ja kolmannen. Ja niin edelleen kymmeniä, satoja ja tuhansia kuplia sinun iloksesi.
Edellytykset vaahdon muodostumiselle syntyvät kuplan matkatessa lasissa kohti pintaa. Kivennäisvedessä syntyneestä kuplasta ei vaahtoa synny, mutta onneksi olueen on liuennut suuri määrä vaahdon syntyä edistäviä aineita. Siellä on liuenneena esimerkiksi proteiineja, joiden liukoisuus veteen ei ole kovinkaan suuri. Tällaiset pinta-aktiiviset yhdisteet hakeutuvat liuoksesta veden ja ilman rajapintaan, siis syntyvien kuplien rajapinnalle. Tuopin pinnalle päästyään jokaisella kuplalla on ympärillään tällaisten huonosti veteen liukoisten proteiinien kalvo. Vaahdon ensimmäinen olomuoto on syntynyt, tervehdi sitä ilolla!
Hitaasti oluttaan nauttiva huomaa vaahdon muuttavan olemustaan siemausten välillä. Juuri muodostunut vaahto on nopealiikkeistä, lähes nestemäisesti liikkuvaa, mutta kohta kuplat tutuvat takertuvan toisiinsa tiukemmin. Tämä johtuu molekyylitason muutoksista kuplien pinnalla. Kun kupla on pysähtynyt nesteen pinnalle, ilman ja nesteen rajapintaan alkaa tunkeutua myös proteiineja hitaammin sinne ehtivät humalan pinta-aktiiviset, veden ja ilman rajapintaan hakeutuvat humulonit. Ne tunkeutuvat proteiinien joukkoon ja muokkaavat vaahdon ominaisuuksia siten, että kuplat takertuvat toisiinsa ja myös lasin pintaan.
Lasin pintaan takertuva vaahto muodostaa lasiin kauniin vaahtopitsin, kun olutlasi tyhjenee siemaus siemaukselta. Jos tuoppi on tyhjennetty asianmukaisesti hitaasti nautiskellen, vaahtopitsin kerrostumista voi jopa laskea, kuinka monella kulauksella tuoppi on tyhjennetty.
Ennen kuin vaahtokupla katoaa, se todennäköisesti yhdistyy naapurikuplaan. Kuplien yhdistyminen johtuu paine-eroista pienemmän ja isomman kuplan sisällä. Mitä pienempi kupla, sitä suurempi paine sen sisällä vallitsee. Paine purkautuu aina suuremmasta paineesta kohti pienempää, joten pieni kupla sulautuu aina suurempaan eikä päinvastoin.
Kuplien yhdistymisen seurauksena vaahdon kuplakoko kasvaa ja vaahdosta tulee epästabiilia. Suuret kuplat poksahtavat rikki helpommin kuin pienet, ja kuplakoon kasvu ennakoikin vaahdon katoamista.
Kuplien yhdistymistä ja sitä seuraavaa katoamista voi hidastaa paineen avulla. Tuopin päälle asetettu kansi kasvattaa painetta tuopissa, jolloin kuplien paine-eroista johtuva yhdistyminen hidastuu. Tämä saattaakin selittää, miksi vanhoissa oluttuopeissa oli kansi. Se auttoi vaahtoa säilymään pidempään. Kippis![/vc_column_text][/vc_column][/vc_row][vc_row css=”.vc_custom_1558097618446{margin-top: 20px !important;}”][vc_column][rev_slider alias=”oluttuoppi-02″][/vc_column][/vc_row]
Lisää Anu Hopian ruoka-artikkeleita
[verkkojulkaisut tag=”anuhopia”]