Kokoomuksen kansanedustaja Juhana Vartiaisen mukaan vanhushoivassa havaitut ongelmat kertovat sote-uudistuksen tarpeesta.
– Ensinnäkin, kuntia suuremmat maakunnat kykenevät varmasti tähänastista paremmin hankkimaan ja kilpailuttamaan palveluja. Ja toiseksi, valinnanvapaus nimenomaan mahdollistaa sen, että asiakkaat äänestävät valinnoillaan ja parhaat hoitokäytännöt voivat valikoitua esiin, Vartiainen kirjoittaa blogissaan.
Vartiaisen mukaan julkisessa monopolituotannossa palvelun käyttäjä ei voi lopettaa palvelun käyttöä vaan korkeintaan valittaa yksityiskohdista. Sama pätee hänen mukaansa kunnan ulkoistamaan palveluun.
– Valinnanvapaus muuttaa tilanteen ja mahdollistaa palvelun toimittajan vaihtamisen, Vartiainen toteaa.
Puolueet kokoomusta lukuun ottamatta ovat esittäneet vanhuspalveluiden 0,7:n sitovan hoitajamitoituksen kirjaamista lakiin. Tämä tarkoittaisi sitä, että hoitokodissa olisi vuorokauden aikana seitsemän hoitajaa kymmentä hoidettavaa kohti.
Vartiaisen mukaan puolueet ovat nyt ”kilvan signaloimassa hyveellisyyttään” hoitajamitoitusta vaatiessaan. Viime aikoina esillä olleita ongelmia se ei kuitenkaan hänen mukaansa ratkaise.
– Ei hyvää politiikkaa tällä tavalla tehdä. Kun julkiset resurssit niukkenevat huoltosuhteen muutoksen myötä, on entistä tarkemmin mietittävä, miten saamme voimavaroista enemmän hyötyä. Sitä voidaan miettiä komiteatyössä ja eduskunnan valiokunnissa. Moraalinen poseeraaminen vanhusten oikeuksista ei johda pitkälle. Olen ylpeä kokoomuksesta, kun se ei lähde tällaiseen huuhaapolitiikkaan mukaan, Vartiainen kirjoittaa.
Hänen mukaansa on hyviä perusteluja sille, että sitovaa hoitajamitoitusta ei ole kirjattu lakiin.
– Tuottavuuden ja tehokkuuden tavoittelun näkökulmasta tuotantopanosten paaluttaminen on huono lähtökohta. Se tuo mieleen sen, miten Neuvostoliiton alkuvaiheissa mitattiin tuotannon onnistumista käytetyn raaka-aineen määrällä. Kun onnistumisen mittari oli käytetty rauta tonneissa, rautasängyistä tuli painavia, kuten voi arvata, hän kirjoittaa.
Vihreiden Osmo Soininvaara kertoi tällä viikolla blogissaan, miksi ei vuosituhannen alussa peruspalveluministerinä laittanut henkilöstömitoitusta valmistelemaansa asetukseen. Vartiainen on Soininvaaran kanssa samaa mieltä siitä, että sitova mitoitus olisi kiinnittänyt palvelutuotannon tavan ja poistanut kannustimet tuottavuuden kasvattamiseen.
– Sitäpaitsi tuollaisia mittareita voi manipuloida. Kuten Osmo huomauttaa, lakia parempi paikka normittaa henkilöstömitoitusta on kunnan tekemä sopimus, koska silloin voidaan ottaa huomioon kulloisetkin erityistekijät ja potilaiden vaihteleva hoitotarve.
– Hoidon laadulle pitäisi keksiä mittareita, jotka kertovat siitä, mitä on tehty, sen sijaan että kerrotaan, mitä on panostettu. Lisäksi hoivatarpeet vaihtelevat rajusti yksilöiden ja sen vuoksi myös hoitoyksiköiden välillä, Vartiainen kirjoittaa.