Sote- ja maakuntauudistusta on tehty pitkään. Alkuperäiset tavoitteet ovat tainneet jo unohtua, ainakin ne ovat hautautuneet aika syvälle politiikan syövereissä. Kokonaiskuva on hämärtynyt. Epävarmaa on vielä sekin, toteutuuko uudistus laisinkaan.
Poliittinen keskustelu on käyty lähinnä vain maakunnista ja niiden tulevaisuudesta, valinnan vapaudesta ja maakuntien määrästä. Kuntien tilanne ei tunnu kiinnostavan ketään, vaikka kunnat tulevat olemaan mahdollisen uudistuksen jälkeenkin keskeinen ja merkittävä, jopa merkittävin osa julkisten palveluiden tuottamisessa jatkossakin. Kuntajohtajat ja -päättäjätkin ovat olleet uskomattoman hiljaa. Ovat kai jo tekemässä vaalityötään päästäkseen maakuntapäättäjiksi.
Mikäli sote-palvelut poistetaan kunnista, päätehtäviksi kuntiin jäävät sivistyspalvelut ja määrällisesti niistä suurimpana yleissivistävä opetus sekä varhaiskasvatus. Nämä palvelut kunta pystyy tuottamaan kuten tähänkin asti, jos sote- ja maku-uudistuksella ei romuteta kuntien rahoitusta.
Valtionosuudet kunnille ovat laskeneet jo vuosikymmenten ajan. Valtio kustantaa enää n. 25 prosenttia kunnan sivistyspalveluista. Kuntien palveluiden laatu on eriarvoistunut lähes samaan tahtiin. Vahvasti näyttää sille, että koulutuspalveluiden tasa-arvoisuutta voitaisiin lisätä vain vahvistamalla kuntien perusrahoitusta ja korvamerkitsemällä valtion rahoitusta koulutukseen.
Kuntien ja kuntayhtymien velka on noin 18 miljardia ja se on jäämässä kuntien vastuulle. Sote-käyttöön tarkoitettujen kiinteistöjen arvosta ja rasitteesta ei kukaan tiedä, mutta jos toiminnasta yli puolet ovat olleet sotepalveluita, lienee sote-puolen käyttö kiinteistöistä sekä investointivelkojen määrästä liki pitäen suhteellisetsi sama runsas puolet. Vaikka uudet sote-palvelut ehkä ottavat osan kiinteistöistä vuokraamalla käyttöönsä, ne keräävät kerman päältä ja jättävät kuntien vastuulle kalliit jälkivastuut roskakiinteistöistä. Velat ja kiinteistöt suurine riskeineen ollaan jättämässä kuntien maksettavaksi. Irtaimisto siirtyy ilman vastiketta. Missä tahansa muussa toiminnassa tämä nähtäisiin pesän ryöstönä.
Pelkästään tämä kunnille sote-palveluiden kustannuksista jätettävä taloudellinen vastuu on merkittävämpi taloudellinen asia, kun mitä sote-uudistuksen kerrottu tavoite säästää muutama miljardi sote-kuluissa, mikä sekin on vähintäänkin kyseenalaista. Ollaanko siis toteuttamassa soten kustannusleikkausta siirtämällä kustannukset kunnille? Onko lopputulema yleensäkään valtion tasolla ja kansalaisten näkökulmasta todellinen menosäästö?
Aikanaan tehtiin roskapankkeja tappiokiinteistöjen realisointiin ja hyväksyttiin, että sieltä tulee tappioita. Nyt kunnan tehtäväksi näyttää jäävän sote-puolen roskakiinteistöjen realisointi.
Keskusteluissa on ohitettu nämä velat ja kiinteistöjen rasitteet ja riskit sivulauseilla, mutta niiden merkitys kunnalle on merkittävä ja vaikutus tulee ulottumaan vuosikymmenien ajalle. Koulutussektorilla ja kunnissa soivat hälytyskellot niillä, jotka vähänkään ovat sote-uudistusta seuranneet. Oulun kaupunki on käynnistänyt jo ennakkoon yt-menettelyt sote-uudistuksen suunnitelmien mukaisen rahoitusnäkymän vuoksi. Kasvava vireä kaupunki on menossa oman arvionsa mukaan kohti taloudellista kriisiä, jos kuluja ei leikata.
Ainoa ala, jolta sopeutusta voidaan jatkossa kunnissa hakea, on koulutus ja varhaiskasvatus. Onko maakunta- ja sote-uudistus vuosisadan leikkaus koulutuksen rahoituksesta?
