Marimekon pääkonttori Helsingin Herttoniemessä ei kenties tunnu kaikkein ilmeisimmältä ympäristöltä keskustelulle, jonka aiheina ovat Venäjä, turvallisuuspolitiikka ja Carl Gustaf Emil Mannerheim.
Paikka on kuitenkin mitä luontevin, sillä Katri Pynnöniemi on tuore Venäjän turvallisuuspolitiikan apulaisprofessori, ja Marimekon hallituksen puheenjohtaja Mika Ihamuotila johtaa professuuria rahoittavaa Mannerheim-säätiötä.
– Kun säätiö sai tiedon, että Helsingin yliopisto ja Maanpuolustuskorkeakoulu olivat valmistelemassa yhteisen Venäjän turvallisuuspolitiikan oppituolin perustamista, halusimme ilman muuta olla mukana sitä mahdollistamassa, Ihamuotila sanoo.
Uusi Venäjän turvallisuuspolitiikan professuuri julkistettiin toukokuussa. Mika Ihamuotilan mielestä on selvää, että oppituoli tarvittiin viimeistään nyt.
– Jos Mannerheim itse istuisi tässä pöydässä, uskon, että myös hän katsoisi sen olevan tärkeä Suomelle. Kun katsotaan maantieteellistä asemaamme ja Venäjän merkitystä Suomelle, professuuri olisi ilman muuta pitänyt perustaa jo vuosikymmeniä sitten. Tässä on täytynyt olla kysymys uskalluksen puutteesta.
Mannerheim-säätiö on nostanut Venäjän turvallisuuspolitiikan professuurin yhdeksi meneillään olevan Suomen Marsalkan syntymän 150-juhlavuoden pääasiallisista tukikohteista. Professuurin rahoitukseen osallistuvat myös Maanpuolustuksen kannatussäätiö ja Maanpuolustuskorkeakoulun tukisäätiö sekä opetus- ja kulttuuriministeriö valtion myöntämän vastinrahoituksen muodossa.
– Uskon professori Henrik Meinanderin osuvan oikeaan arvioidessaan, että Mannerheim oli poikkeuksellisen taitava lukemaan peliä. Erityisen tärkeää se on meille Venäjän suhteen, ja siinä tällä uudella professuurilla on tärkeä sijansa, Ihamuotila pohtii.
Yhdysvalloissa huippuyliopistojen keskeiset professuurit on usein nimetty tietyn arvostetun henkilön mukaan. Esimerkiksi taloustieteen nobelisti Bengt Holmström on MIT:n Paul A. Samuelson -professori.
– Esitimme ajatuksen, että Venäjän turvallisuuspolitiikan professuuri nimettäisiin samassa hengessä Mannerheim-professuuriksi, ja näin myös tapahtui, amerikkalaisissa yliopistoissa itsekin opiskellut ja työskennellyt Ihamuotila kertoo.
Komeampaa ja velvoittavampaa epiteettiä professuurille ei juuri voisi kuvitella. Katri Pynnöniemi suhtautuu siihen kuitenkin tyynesti.
– Koen yhteyden Mannerheimiin esimerkinomaisena, inspiroivana, hän sanoo.
– En voi tuntea Venäjää syvällisesti sisältäpäin samaan tapaan kuin hän tunsi. Siksi minun on kyettävä irrottautumaan omasta taustastani niin, että kykenen mahdollisimman hyvin ymmärtämään sitä kehystä, jossa Suomen kannalta merkityksellisiä ratkaisuja Venäjällä tehdään.
Lue tästä linkistä ilmaiseksi kirjautumalla Verkkouutisten plus-palvelusta, mitä Venäjästä, Natosta ja suomalaisesta keskustelusta pitäisi oikein ajatella.