Päivi Lipposen mukaan kyse on ”lukion ja klassisen sivistysnäkemyksen erottamisesta toisistaan”. Ja hän jatkaa, että lukion tuntijaon uudistukseen liittyvä esitys oppiaineen poistamisesta ”kertoo jotain oireellista ajasta, jota elämme.”
”Alati monimutkaistuva ja kansainvälistyvä maailma voi tuntua herkästi kaoottiselta paikalta, jos ihminen ei hahmota suuria kokonaisuuksia tai identiteettiään. Mikä rakentaa ihmiselle juuret ja ymmärryksen? Historian tunteminen merkitsee, että osaa sijoittaa itsensä kansakunnan isoon tarinaan”, Lipponen kirjoittaa.
Lipposen ihmettelee mihin historian ja yhteiskuntaopin taitojen tarve on kadonnut. Hän korostaa, että ainoastaan tuntemalla historiaa, ja käsittämällä nykymaailmaa on mahdollista katsoa tulevaisuuteen.
”Vasta kun ihminen kykenee arvostamaan omaa kulttuuriaan, hän kykenee antamaan arvon toiselle ja erilaisuudelle. Ei ole syystä väheksyä aktiivisen kansalaisuuden merkitystä. Yhteiskuntaoppi antaa tiedon oikeuksista ja velvollisuuksista, mutta myös välineet antaa omaa osaamistaan ja osallisuuttaan yhteisten asioiden edistämiseksi.”
Lipponen muistuttaa myös, että koulutuksemme on perustunut laajan yleissivistyksen synnyttämiseen. Vahva erikoistuminen ja erityisosaamisen synnyttäminen on nyt suosiossa, mutta hänen mukaansa on ongelmallista tietää, mitä erityisosaamisen alueita tarvitaan tulevaisuudessa.
Lipposen mukaan pakollista historian opiskelua ei voi lopettaa yläasteelle.
”Historiaa oppii hyvin yläasteella, mutta vasta lukiossa siihen otetaan kriittinen ja analyyttinen ote. Nuori kypsyy, muodostaa oman käsityksensä, kehittää vahvan identiteetin löytäessään yhteyden menneisyyden ja nykyisyyden välille.”