Europarlamentaarikko Henna Virkkusen (kok.) kirjoittaa sunnuntaisessa Keskisuomalaisen kolumnissaan Euroopan vakauden olevan vaakalaudalla.
– Perinteinen sotilaallinen uhka, jonka ehkä moni kuvitteli jo Euroopan yltä poistuneen, on palannut Venäjän aggressiivisen voimapolitiikan myötä. Toisaalta samaan aikaan turvallisuutta koettelevat monet uuden ajan uhat: radikalismi, terrorismi, kyberhyökkäykset, verkkovakoilu ja erilaiset hybridivaikuttamisen muodot, Virkkunen kertaa.
Virkkunen nostaa kirjoituksessaan esiin niin sanotut Euroopan unionin turvatakuut, jotka Ranska aktivoi Pariisin terrori-iskujen jälkeen marraskuussa. Virkkunen muistuttaa, ettei Suomella ole tällä hetkellä mahdollisuutta antaa eikä ottaa vastaan sotilaallista apua, vaikka se niin saattaisi joskus haluta.
– On hyvä, että tarvittava lakimuutos on nyt saatu eduskunnan käsittelyyn. Suomelta puuttuu edelleen myös sotilastiedustelun ja verkkotiedustelun mahdollistava lainsäädäntö. Tämä on varautumisen ja turvallisuuden kannalta iso puute, hän toteaa.
Virkkusen mukaan on tärkeää, että Suomi on vastaisuudessakin tiiviisti mukana Euroopan unionin yhteisessä linjassa. Hän kirjoittaa, että Venäjän aggressiivisuus on pakottanut Naton takaisin juurilleen korostamaan Euroopan puolustusta.
– On selvää, että esimerkiksi suhteessa Venäjään Suomen neuvotteluasema osana 500 miljoonan asukkaan Euroopan unionia on vahvempi, kuin se olisi viiden miljoonan asukkaan Suomena yksin suhteessa 140 miljoonan asukkaan Venäjään. Kyse on ennen kaikkea turvallisuudesta, hän toteaa.
Virkkunen kirjoittaa, että Itämeren strateginen merkitys on kasvanut, mikä näkyy sekä Venäjän että Naton lisääntyneenä aktiviteettina alueella. Tällä on hänen mukaansa ollut suora vaikutus Suomen turvallisuuspoliittiseen asemaan.
Virkkusen mukaan Euroopan unionin yhteistä puolustuspolitiikkaa kannattaisi vahvistaa. Rinnakkaista järjestelmää Natolle ei sen sijaan rakenneta.
– EU-maiden yhteenlasketut puolustusmenot ovat noin puolet USA:n vastaavista, mutta suorituskykymme vain 10–15 prosenttia. Tämä johtuu liian vähäisestä yhteisestä suunnittelusta ja koordinoinnista. Euroopan parlamentissa onkin vahva tuki EU-maiden puolustusmateriaaliyhteistyön sekä yhteisen suunnittelun ja varautumisen tiivistämiselle, hän kertoo.
