Donald Trumpin odotettiin notkahtavan jo republikaanien esivaaleissa. Hänen ei pitänyt olla varteenotettava vastustaja Hillary Clintonille. Nyt Trump keikkuu gallupeissa Clintonin edellä.
Ulkopoliittisen instituutin ohjelmajohtaja Mika Aaltola pohtii tekijöitä Donald Trumpin suosion taustalla.
– Ryhmittymisessä Trumpin taakse voidaan ilman muuta nähdä tiettyä vastareaktiota Barack Obaman presidenttikauteen. Hänen edustamansa liberaalit arvot ovat olleet monelle konservatiiville mahdottomia niellä. Jotkut haikailevat nyt paluuta Obamaa edeltäneeseen aikaan, ja ajattelevat, että Trump pitäisi heistä huolta, Aaltola sanoo.
Aaltola puhuu kahdesta USA:sta. Toinen on lamasta selvinnyt ja katsoo jälleen luottavaisena tulevaisuuteen, mutta toinen rypee edelleen taantumassa, jolle ei loppua näy. Alue- ja paikkakuntakohtaiset erot ovat merkittäviä.
– Moni kokee, että amerikkalainen unelma on peruuttamattomasti kadonnut heidän ulottuviltaan – että peli on menetetty. Samaan aikaan toisilla menee paremmin kuin koskaan.
Suurella pettyneiden joukolla on Aaltolan mukaan passiivis-aggressiivinen suhde poliittiseen järjestelmään. Poliitikkoja kohtaan tunnetaan syvää epäluuloa. Samalla myös luottamus asiantuntijoita ja mediaa kohtaan on tämän joukon keskuudessa olennaisesti heikentynyt.
– He ovat kyllästyneitä poliittiseen korrektiuteen, ja siksi Donald Trumpin hyökkäävä ja räväkkä tyyli miellyttää heitä. Sillä, että hän vääristelee tosiasioita ja jää siitä kiinni, ei ole heille suurta väliä. Pääasia on, että perinteinen poliittinen eliitti saa kuulla kunniansa.
Eliittiä vastaan
Yhdysvalloissa elää hänen mukaansa vahvana ajatus, että Washingtonin ulkopuolelta tuleva presidentti voisi tervehdyttää maan poliittista järjestelmää. Tällainen näkemys vaikutti merkittävästi Ronald Reaganin suosioon 1980-luvulla ja edisti osaltaan myös Texasin kuvernöörinä toimineen George W. Bushin nousua presidentiksi vuonna 2001.
– Tämänkin Trump on kyennyt hyvin menestyksellisesti valjastamaan oman kampanjansa käyttövoimaksi täysin huolimatta siitä, että hänen yhteytensä poliittiseen eliittiin – myös Clintoneihin – ovat todellisuudessa pitkään olleet läheiset.
Poliittisen establismenttiin eli päättäjien ylimpään kerrokseen kohdistuva kritiikki on ollut yksi Trumpin kampanjan kantavista teemoista. ”Maa on menossa päin helvettiä, ja meillä on Washingtonissa ihmisiä, jotka eivät tiedä, mitä ovat tekemässä”, hän on sanonut.
– Clintonien vastustaminen on kuin kirjoitettu monen republikaanin DNA:han. Heidän ympärilleen on vuosien saatossa rakennettu lukuisia salaliittoteorioita, joista villeimmissä on piirteitä X-files-televisiosarjasta. Hillary Clinton näyttäytyykin nyt osalle republikaaneista eräänlaisena pahuuden ruumiillistuma, jolta vain Trump voi kansakunnan pelastaa, Aaltola sanoo.
Clinton tarvitsee uuden vaihteen
Voidakseen lyödä Trumpin marraskuun vaaleissa on Hillary Clintonin nyt Mika Aaltolan mukaan aika kääntää uusi vaihde päälle.
– Clintonin tähänastista kampanjaansa on leimannut tietty puisevuus. Siihen varmasti tarvitaan nyt purevampia sävyjä, hän sanoo.
Globalisaation heijastusten kanssa kipuilevat teollisuuspaikkakunnat ovat kampanjan kannalta tärkeitä. Niissä on runsaasti tyypillisiä demokraattien äänestäjiä, jotka ovat nyt uhassa siirtyä republikaaniehdokas Donald Trumpin taakse.
– Kyse on siis torjuntataistelusta, jossa Bill Clinton, Barack Obama ja varapresidentti Joe Biden voivat nousta merkittävään rooliin. Heitä tarvitaan viestinviejinä, sillä Hillary Clintonin oma persoona ei ehkä näihin äänestäjiin riittävän tehokkaasti vetoa.
Panostus aiemmin republikaaniehdokkaita tukeneiden äänestäjien voittamiseen Clintonin kampanjan taakse saattaa Aaltolan mielestä osoittautua kenties jopa menestyksellisemmäksi kuin taistelu teollisuuspaikkakuntien äänistä. Hän pitää myös tärkeänä, että demokraattien esivaalikamppailusta vasta viime metreillä luopunut Bernie Sanders on asettunut selväsanaisesti Clintonin tueksi.
Trump ei muuta peruslinjaa?
Kuka nousee 8. marraskuuta presidentinvaalien voittajaksi? Siihen ei kukaan tiedä vastausta. Varmaa kuitenkin on, että heinäkuussa pidettyjen puoluekokousten ja vaalipäivän väliin mahtuu vielä monta arvaamatonta käännettä.
– Kävi vaaleissa niin tai näin, tulosta ei ole syytä dramatisoida liikaa, Mika Aaltola sanoo.
– Yhdysvaltain poliittinen järjestelmä on rakennettu monin tavoin jatkuvuutta suosivaksi. Vaikka vaalikamppailu voi olla hyvinkin repivää ja retoriikaltaan kovaa, erityisen radikaaleja muutoksia harjoitettuun politiikkaan on uuden presidentin myötä tuskin luvassa
Yhdysvaltain presidentinvaaleja koskeva juttu on kokonaisuudessaan luettavissa 29.7. ilmestyneestä Nykypäivästä.
Toimittaja: Heikki Hakala
