Kansanedustaja Wille Rydman (kok.) toteaa blogissaan, että vain perussuomalaisten kansanedustaja Olli Immonen itse tietää, kuinka harkittu hänen kohua aiheuttanut Facebook-päivityksensä oli.
– Selvää kuitenkin on, että Immosen medianhallinta epäonnistui täysin, Rydman sanoo.
Hän toteaa, että jos perjantain ja lauantain välisenä yönä syntynyt kirjoitus oli puutteellisesti harkittu, olisi sitä hänen mielestään kannattanut pyytää heti julkisesti anteeksi.
– Näin kannattaa tällaisissa vahinkotapauksissa toimia, vaikkei edes kokisi olevan mitään anteeksipyydettävää. Jos nimittäin kohu syntyy tarkoittamattomalla tavalla, sitä harvoin pystyy enää selittelemällä saamaan itselleen suotuisiin keskustelu-uomiin.
Rydman lisää, että jos taas Immosen viestiä tulkittiin väärin, tai jos viesti oli alun perinkin suunniteltu provokaatio julkisen huomion hankkimiseksi, olisi julkisuuteen tullut rientää heti ja kertoa todellinen ajatusmaailma viestin taustalla.
– Minä en näe viimeaikaisia Immos-kohuja niinkään signaaleina hälyttävästä rasismin noususta kuin merkkeinä häkellyttävän huonosta harkintakyvystä ja poliittisesta ammattitaidottomuudesta, Rydman sanoo.
Wille Rydmanin mielestä monikulttuurisuuskeskusteluun usein liitettävä ajatus siitä, että Suomi on aina ollut monikulttuurinen maa, on osaltaan totta. Toteamuksen argumentatiivinen painoarvo lähentelee kuitenkin hänen mielestään nollaa.
– Suomeen on parin viime vuosikymmenen ajan kohdistunut muuttoliike, joka eroaa sekä määrällisesti että laadultaan kaikesta aiemmasta. Laadullisesti moderni muuttoliike poikkeaa aiemmista siinä, että muuttajat tulevat yhä kauempaa ja edustavat usein yhä enemmän omistamme poikkeavia yhteiskunnallisia ja kulttuurisia arvoja, hän sanoo.
Rydman lisää, että toimiva ja hyvä yhteiskunta edellyttää jo määritelmällisestikin sitä, että sen jäsenillä on riittävästi yhteisiä tekijöitä ja arvoja yhteiskunnallisen elämän mahdollistamiseksi.
– Se ei tarkoita, että kulttuurin pitäisi olla prikulleen samasta puusta veistettyä, mutta tiettyjen yhteisten reunaehtojen tulee silti täyttyä.
Reunaehdoiksi Suomen tapauksessa hän listaa esimerkiksi sitoutumisen demokraattiseen yhteiskuntaan, suomalaisiin lakeihin, laajoihin yksilönvapauksiin ja oikeuteen fyysiseen koskemattomuuteen.
– Meille itsestään selvät yhteiskunnalliset ja kulttuuriset arvot eivät ole sitä kaikille. Esimerkiksi naisen asema on useissa kaukaisemmissa kulttuureissa jotain aivan muuta kuin Suomessa. Yhteiskuntamme ei kuitenkaan voi kestää romahtamatta, jollemme vaadi suomalaisen yhteiskunnan perimmäisten arvojen noudattamista myös maahanmuuttajiltamme, hän sanoo.
Rydmanin mielestä yhteiskunta lakkaa olemasta yhteiskunta, jos siitä tulee liian monikulttuurinen. Hän lisää itse pitävänsä ”monikulturismia” huonona yhteiskunnallisena ideologiana ja sen päämääriä epätoivottavina.
– Minusta maahanmuuttajien tulisi pikemminkin sopeutua uuteen yhteiskuntaan kuin säilyttää alkuperäinen identiteettinsä muuttumattomana, hän lisää.
Rydman huomauttaa, että monikulttuurisuudesta ja monikulturismista puhuminen on vaikeaa juuri siksi, että se tarkoittaa eri keskustelijoille aivan eri asioita.
– Yksille monikulttuurisuus on kansainvälisyyttä, kulttuurien rauhanomaista rinnakkaineloa ja ihmisten yksilöllisyyden ja erilaisuuden kunnioittamista. Sellaista olisikin järjetöntä vastustaa. Toisille se taas tarkoittaa etnisiä lähiömellakoita, hajoavia yhteiskuntia ja terrorismia Euroopassa. Sellaista olisikin järjetöntä kannattaa.
