”Tyhmä työtä tekee, viisas pääsee vähemmällä, sanoo vanha sananlasku. Kun palkkaus perustuu kiinteään kuukausipalkkaan, harva viitsii tehdä enemmän töitä kuin naapurihuoneen lääkäri.”
Näin kuvailee terveyskeskuslääkärin työnfilosofiaa Sauli Siekkinen Helsingin Sanomien mielipidepalstalla. Siekkinen on yleislääketieteen erikoislääkäri, joka kertoo työskennelleensä sekä julkisella puolella terveyskeskuslääkärinä (Helsinki, Espoo ja Lohja) että nyttemmin, vuodesta 2016 yksityisellä.
Hän väittää, että yksityisellä puolella vastaanottoihin pääsee nopeammin. Lääkäreiden vastaanottomäärät ovat yksityisellä puolella julkista merkittävästi korkeammat. Hän myös väittää, että julkisella puolella on kaupunkienvälisiä eroja.
”Siinä missä helsinkiläinen terveyskeskuslääkäri katsoo kymmenen potilasta päivässä, yksityisellä työskentelevä yleislääkäri katsoo 17–20 potilasta. Muistan, miten Lohjalla terveyskeskuslääkäri katsoi keskimäärin 13 potilasta päivässä. Kun muutin Helsinkiin vuonna 2002 ja opin, että vastaava luku Helsingissä on alle kymmenen potilasta, vähensin itsekin vastaanottoaikoja”, Siekkinen kirjoittaa.
Siekkisen mukaan julkisen puolen tehottomuus johtuu paitsi palkkausjärjestelmästä, myös kehnosta johtamisesta.
”Terveyskeskuksen pitkiin jonoihin itsekin tottuneena ihmettelin tovin yksityispuolen nopeaa hoitoon pääsyä. Yksityisellä vaiva – oli se sitten akuutti tai pitkäaikainen – hoidetaan heti, mielellään samana päivänä. Tämä edustaa sitä tahtotilaa, jota monissa terveyskeskusten projekteissa on haettu: saman päivän työt tehdään saman päivän aikana.
Terveyskeskuslääkäreiden aikojen jako samana päivänä annettaviin niin sanottuihin akuuttiaikoihin ja ajanvarausaikoihin vesittää tuon perusajatuksen. Terveyskeskuksessa akuuttiaikojen määrä vaihtelee, ja usein niitä jää tyhjäksi. Samaan aikaan pitempikestoisesta vaivasta kärsivä potilas saa jonottaa vastaanotolle jopa seitsemän viikkoa”, Siekkinen kuvailee eroja ja arvostelee julkisen puolen turhia kokouksia ja lääke-esittelyjä.
Hän tulee johtopäätökseen, että sote-uudistus, jossa yksityiset palveluntarjoajat nostetaan julkisen rinnalle eli tuleva valinnanvapaus, on hyväksi potilaille.
”Vaaditaan sekä työtapojen että hallinnon perusteellista uusimista. Joskus muutos on välttämätön, ja tässä tapauksessa se myös edistää kansanterveyttä.”
