Aila Paloniemen mukaan on välttämätöntä, että perhehoitajille ja oheishuoltajille annettaisiin oikeus kahden vuoden hoitovapaaseen lapsen sijoituksen jälkeen riippumatta sijoitetun lapsen iästä.
Monet huostaan otetut lapset ovat joutuneet kohtaamaan raskaita ja traumaattisia kokemuksia, jotka näkyvät usein vahvoina erityisen tuen tarpeina. Vanhemmalla iällä sijoitettu lapsi on usein kohdannut monenlaista kaltoin kohtelua ja tuen tarve on sen mukaista.
Paloniemen mukaan on tärkeää, että sijoituksen alkuvaiheessa perheellä on lapselle riittävästi aikaa.
– Lapselle muutto uuteen perheeseen ja ympäristöön merkitsee suurta muutosta ja sopeutumiseen voi mennä paljon aikaa. Sijoituksen alkuvaiheessa annettu aika ja tuki ovat omiaan ehkäisemään merkittävästi myöhemmän ja todennäköisesti suuremman tuen tarvetta, Paloniemi muistuttaa.
Vaativat lastensuojelun sijoitukset edellyttävät pääsääntöisesti sijaisvanhemman jäämistä kotiin. Ilman hoitovapaaoikeutta sijaisvanhempi saattaa joutua jopa irtisanoutumaan työstään ja jättämään oman ammatillisen työuransa ja palkkatulonsa sekä sen myötä eläkekertymänsä. Nykyinen tilanne onkin perhehoitajan taloudellisen tilanteen kannalta kohtuuton ja epäoikeudenmukainen.
Paloniemen mukaan hoitovapaat eivät lisäisi kuntien tai työnantajien kustannuksia juuri ollenkaan, sillä päätoiminen perhehoitaja saa jo nyt korotettua hoitopalkkiota. Lisäksi hoitovapaat ovat palkattomia vapaita.
– Hoitovapaaoikeuden laajentamisen myötä päätoimisten perhehoitajien määrän odotetaan lisääntyvän, jolloin kustannukset hoitopalkkion osalta nousevat. Samalla kuitenkin perhesijoitusten määrä kasvaa. Se taas merkitsee lastensuojelun kalliin laitoshoidon kustannusten vähenemistä, Paloniemi laskee.
