– Tulosten avulla voidaan tunnistaa esimerkiksi, mistä päästöt ovat lähtöisin ja mihin alueisiin ne vaikuttavat, kertoo Turun yliopistossa väittelevä Hanna Salo väitöstiedotteessaan.
Hän osoitti tutkimuksessaan, että aktiivinen biomonitorointi on tehokas työkalu ilmanlaadun arviointien alueellisen tehokkuuden lisäämiseen ja ilmanlaadun mittausasemien alueellisen edustavuuden tarkasteluun.
Salo tarkasteli Harjavallan teollisuusympäristöä ja Turun kaupunkiympäristöä.
– Tutkimusympäristöissä ilmansaasteiden kuormitus oli suurinta lähellä päästölähdettä. Harjavallassa tärkeimmät päästölähteet ovat raaka-aineiden ja kuonien liikuttelusta syntyvät pölypäästöt. Turussa taas liikenteellisesti vilkkaimmat alueet erottuvat selkeästi esimerkiksi kaupunkipuistoista, Salo kertoo.
Hän on ensimmäinen tutkija, joka käytti sammalpallotekniikan muodossa toteutettua aktiivista biomonitorointia ilmanlaadun magneettisen arvioinnin näytteen keräämisessä.
– Ilmanlaatu vaikuttaa merkittävästi kaupunkien viihtyisyyteen. Sillä on vaikutusta niin ihmisten kuin muidenkin eliöiden, sekä koko ympäristön terveyteen. Ilmansaasteiden tavalliset seurantatavat, kuten jatkuvatoimiset mittausasemat ja ilmansaasteiden leviämismallit, kärsivät heikosta alueellisesta edustavuudesta, Salo sanoo.
Suomessa magneettinen ympäristötutkimus vielä tuntematonta
Paikallinen vaihtelu esimerkiksi ilmansaasteiden tasoissa jää Hanna Salon mukaan helposti huomaamatta. Teknisten seurantamenetelmien sijaan voidaan käyttää bioindikaatiota ja biomonitorointia, jossa organismeista tai niiden osista saadaan laadullista ja määrällistä tietoa esimerkiksi ympäristön saasteista.
– Näiden tapojen etuina ovat muun muassa parempi alueellinen edustavuus sekä helppo ja edullinen näytteenkeruu. Erityisesti biomonitorointia voidaan hyödyntää tutkimuksessa aktiivisesti: laji tuodaan eli siirretään puhtaalta alueelta tutkittavalle alueelle, joka on yleensä kuormittunut teollisuus- tai kaupunkialue, Salo kertoo.
Ilmanlaadun perinteisen biomonitoroinnin rinnalle ovat viime vuosikymmeninä tulleet magneettiset tutkimusmenetelmät. Menetelmät pohjautuvat magnetismiin, joka on kaikkien materiaalien ominaisuus, sekä raudan yleisyyteen ja esiintymiseen lähes kaikkialla.
– Ympäristöntutkimuksen kannalta magneettisten mineraalipartikkelien ja raskasmetallien välillä on kiinnostava yhteys. Ilmanlaatututkimuksessa magneettisia menetelmiä hyödynnetään muun muassa raskasmetallitasojen määrittämisessä, päästölähteiden tunnistamisessa ja saastekarttojen luomisessa, Salo kertoo.
Maailmalla magneettista ympäristötutkimusta tehdään hyvin paljon, mutta Suomessa ala on vielä tuntematon. Magneettisella ympäristötutkimuksella on Salon mukaan kuitenkin suuri potentiaali ja menetelmiä on mahdollista soveltaa laajemminkin kuin pelkästään ilmanlaadun seurannassa.
FM Hanna Salon väitöskirja Application of magnetic biomonitoring in air pollution research – Spatio-temporal properties of magnetic particle matter tarkastetaan perjantaina 9. joulukuuta Turun yliopistossa.
