Ukraina on professori Yuval Hararin mukaan etulinjan maa taistelussa diktatuuria ja imperialismia vastaan.
– Koko maailman katseet ovat itse asiassa kääntyneet kohti Ukrainaa, kirjoillaan Sapiens: Ihmisen lyhyt historia ja Homo Deus: Huomisen lyhyt historia maailmanmaineeseen noussut Harari toteaa.
Liberaali demokratia vaikutti hänen mukaansa viimeisten 10–20 vuoden ajan voittamattomalta, ja sitä sen luultiin olevan myös tulevaisuudessa. Neljän viime vuoden aikana se on kuitenkin menettänyt vetovoimaansa. Rapautuvaa luottamusta hän pitää vakavana tulevaisuuden uhkana.
– Ukraina on valonsäde – maa, jossa ihmiset yhä uskovat vapauteen, avoimuuteen ja arvoihin, Harari sanoo.
Jos Ukraina kykenee voittamaan vaikeutensa ja nousemaan uuteen kukoistukseen, se voisi hänen mukaansa toimia inspiraation lähteenä monille muille maille – myös Venäjälle.
– Ukrainan onnistuminen muuttaisi merkittävästi tilannetta Venäjällä. Venäläinen yhteiskunta joutuisi pohtimaan: ”Jos he voivat tehdä sen, miksi me emme voisi?”. Tämä on omiaan monimutkaistamaan Ukrainan asemaa, sillä sen epäonnistuminen olisi naapurimaan vahvan johdon etujen mukaista, Harari arvioi.
Hän kehottaa ukrainalaisia muistamaan, että vaikka Ukrainan historiassa on ollut paljon traagisia vaiheita, menneisyys ei määrittele tulevaisuutta.
– Meidän ei pidä alistua historian orjiksi – kirjoittakaamme uusi lehti, hän toteaa.
Pääasioiden sijasta brexit
Harari pitää selvänä, että yksittäisillä valtioilla ei ole edellytyksiä vastata omatoimisesti kuluvan vuosisadan globaaleihin haasteisiin.
– Globaalia yhteistyötä tarvitaan, koska 21. vuosisadan kolme suurinta haastetta – sota, ilmastonmuutos ja teknologiset uhat – ovat luonteeltaan globaaleja, eikä mikään valtio suoriudu niistä yksin, Harari sanoo.
Poliittiset johtajat touhuavat hänen mukaansa edelleen toissijaisten asioiden parissa sen sijaan, että keskittyisivät siihen, mikä on kansalaisten kannalta kaikkein olennaisinta.
– Katsokaa, kuinka paljon energiaa maailman vaikutusvaltaisimmat ihmiset ovat käyttäneet viimeisten neljän vuoden aikana brexitin parissa. Se on järkyttävää, sillä he olisivat voineet suunnata sen esimerkiksi ilmastonmuutokseen, Harari toteaa.
Hän ei halua ottaa kantaa brexitiin sinänsä, mutta pitää sen vaatimaa huomiota menetettynä mahdollisuutena.
– Kahdenkymmenen vuoden kuluttua saamme selittää seuraavalle sukupolvelle, miksi mitään ei tehty ilmastonmuutoksen torjumiseksi tai tekoälyn vaikutusten hallitsemiseksi. Vastaamme: ”Meillä oli brexit, ja se oli mielestämme paljon tärkeämpi asia”, hän ennustaa.
Professori Harari kertoi näkemyksistään Yalta European Strategy -konferenssissa Kiovassa.
