Meillä käydään juuri nyt keskustelua niin työperäisestä maahanmuutosta kuin elinikäisestä oppimisesta. Ammatteja syntyy ja katoaa, satojen henkilöiden työpaikkoja lopetetaan ja työntekijöitä irtisanotaan. Samaan aikaan on työvoimapulaa.
Digitalisaatio, tekoäly, teknologioiden kehitys ja globalisaatio vaikuttavat tähän. Mutta kehitys ei voi olla vain negatiivista. Milloin otetaan käyttöön ne edut, joita digitalisaatio, tekoäly ja uudet innovaatiot tuovat kehityksen ennustamiseksi? Nykyisin käytetään riittämättömästi tehtäväanalyysejä ja jo nyt tarjolla olevien henkilöresurssien arviointia sekä lyhyen että pitkän aikavälin henkilökohtaisia koulutustarvearvioita.
Työpaikan ennaltaehkäisevän työterveyshuollon pitää olla asiantuntijaryhmänä mukana tässä työssä. Ja tiimiin pitää mm. työpsykologien, työfysioterapeuttien lisäksi kuulua koulutusarvioijia. Kyse on monialaisesta työpaikan työvoimaresurssoinnin osaamisesta.
Työssäkäyvän väestön perusterveydenhuollon ja osin erikoissairaanhoidon hoitaa työterveyshuolto, jonka suurelta osin kustantaa työnantaja. Perusterveydenhuollon palveluiden riittämätön saatavuus on johtanut tähän.
Kun työterveyshuolto keskittyy pääasiassa sairauksien hoitoon, ei lakisääteiseen ennaltaehkäisevään työterveyshuoltoon jää riittävästi aikaa. Käsitys työterveyshuollon ensisijaisesta tehtävästä on hämärtynyt ja jopa unohtunut. Se on kuitenkin edelleen työntekijöiden ja työyhteisön työkyvyn ylläpito ja työkykyä vaarantavien tekijöiden varhainen tunnistaminen huomioiden aina työ.
Sosiaali- ja terveydenhuollon (sote) uudistus jatkuu ja kaikki puolueet ovat sitä mieltä, että seuraavalla hallituskaudella tulee aloittaa myös sosiaaliturvan (sotu) uudistus. Valmistelevaa työtä on jo tehty ja tuloksia on julkaistu. Keskeinen kysymys on, miten hyvinvointivaltio kustannetaan. Selvitysten perusteella tarvitaan edelleen eläkeiän nostoa ja työllisyysaste pitäisi nostaa 80%iin. Tämä edellyttää ratkaisuja niin työvoiman työkyvyn kuin osaamisen ylläpitämiseksi.
Massairtisanomiset eivät tulisi olla tätä päivää. Tulevaisuuteen varautuminen on osaamista. Työkykyä ei ylläpidetä, jos ei tunneta työntekijöiden työtehtäviä, niiden vaatimuksia (tehtäväanalyysit) eikä työntekijöitä. Se edellyttää työterveyshuollon kiinteää ja jatkuvaa yhteyttä työpisteisiin, ongelmista kärsiviin työntekijöihin, lähiesimiehiin, työsuojeluhenkilöstöön, luottamusmiehiin ja niin edelleen.
Työterveyshenkilöstön pitää olla läsnä työpaikoilla.
Ongelmatilanteiden ratkaisu ei ole aina työkyvyttömyys. Työterveyshuollon pitää jatkuvasti seurata työntekijöiden työkykyä, analysoida työntekijän rajoitteet suhteessa työhön ja myös se, miten rajoitteita voidaan vähentää, mitä ovat uudelleensijoitus- ja koulutustarpeet mukaanlukien elinikäisen oppimisen tarpeet. Tässä pitää ottaa käyttöön uudet teknologiat. Paljon uusia digitaalisen työterveyshuollon mahdollisuuksia on tullut sovellettavaksi niistä ajoista, kun seurasin Commodorellani eri työpisteiden työntekijöiden työkykyä. Tämä maailma ei hahmotu pelkällä sairauksien hoidolla.
Nyt on ajauduttu lisääntyvään määrään hylättyjä työkyvyttömyyseläkehakemuksia, työrajoitteisia ja työstä syrjäytyviä. Ne, jotka tarvitsevat eniten työkykyä ylläpitävää tai palauttavaa palvelua-työttömät ja työrajoitteiset- ovat näiden palveluiden ulkopuolella.
Lomautettujen terveystarkastuksia ei tehdä, vaikka lomautus on syrjäytymisriski.
Työterveyshuollon lakisääteiset tehtävät tulee hoitaa, jos tavoitellaan työllisyysasteen nostoa.