Keskuskauppakamarin veroselvityksen mukaan työntekijöiden palkkaan ja työllistämiseen kytköksissä olevat verot kattavat yli puolet yritysten verojalanjäljestä. Yli 63 miljardin euron veropotista liki 32 miljardia tilitettiin toissa vuonna ennakonpidätyksenä ja vakuutusmaksuina.
Keskuskauppakamarin johtava ekonomisti Mauri Kotamäki pitää suhdelukua korkeana. Se kertoo hänen mukaansa myös verotuksen rakenteesta, sillä selvityksen perusteella yli puolet yritysten tilittämistä veroista kohdistuu suoraan palkkaan.
– Verotuksen painopistettä olisi syytä siirtää pois työn ja palkan verottamisesta. Korkeat palkkaan kytkeytyvät verot ja maksut ovat hyvä asia silloin, kun palkkasumma on suuri sekä nettopalkka ja työllisyys korkealla tasolla. Toisaalta verotaakka on ongelmallinen siltä osin, kun palkkoihin liittyvä kustannus haittaa yritysten toimintaa, kasvua sekä kustannuskilpailukykyä ja sitä kautta nostaa palkkauskynnystä ja vähentää taloudellista aktiviteettia, Kotamäki sanoo.
Keskuskauppakamarin nyt toista kertaa julkaistu Suuri veroselvitys kuvaa yritysten verojalanjälkeä vuonna 2017. Selvitys kattaa noin 300 000 yrityksen maksamat ja tilittämät merkittävimmät verot ja veronluonteiset maksut, kuten arvonlisäveron, palkkojen ennakonpidätykset, yhteisöveron ja eläkevakuutusmaksut.
Kotamäki kiinnittää huomiota verokiilaan, joka on hänen mukaansa Suomessa kansainvälisesti vertaillen korkea. Verokiila kertoo, kuinka paljon työnantajan palkkakustannuksen ja työntekijän käteen jäävän tulon välillä on eroa.
Korkea verotus asettaa rajoituksia työvoimavaltaisille aloille kuten palvelualoille. OECD:n mukaan Suomessa keskimääräisen työntekijän verokiila vuonna 2017 oli liki 43 prosenttia. Näin ollen keskimääräisen palkansaajan tapauksessa 100 euron välittömästä työvoimakustannuksesta tilitetään 43 euroa julkiselle sektorille verojen ja maksujen muodossa.
Kotamäki muistuttaa, että yritysten tilittämillä ja maksamilla veroilla rahoitetaan merkittävissä määrin osaamisen ja koulutuksen kehitystä esimerkiksi varhaiskasvatuksen, peruskoulun, toisen asteen ja korkeakoulujen kautta. Sekä kustannuskilpailukyky että työntekijöiden ja työnantajien osaamistaso ovat hänen mukaansa olennaisia tekijöitä Suomen hyvinvoinnin kannalta.
– Kehittyneessä ja pienessä viennin ja tuonnin muutoksille alttiissa kansantaloudessa lopulta paras kilpailuvalttimme on korviemme välissä. Suomessa on yleisesti ottaen laadukas koulutusjärjestelmä, jota yritystenkin tilittämillä ja maksamilla veroilla ylläpidetään. Siitä on pidettävä jatkossakin kiinni, Kotamäki painottaa.
