Palkansaajien tutkimuslaitoksen johtaja Seija Ilmakunnas korostaa, että jos sopimusta ei saada aikaan, yleinen taloudellinen epävarmuus kasvaa ja samalla menetetään iso mahdollisuus hintakilpailukyvyn parantamiseen.
– Yhteiskuntasopimus on ollut pitkään neuvottelujen alla, ja varmasti myös yritykset ovat tarkkailleet tilannetta. Ja osa investointisuunnitelmista on ollut vähän jäissä sen vuoksi. Nyt olisi tärkeä saada hälvennettyä tämä epävarmuus, hän sanoo.
Ilmakunnaksen mukaan koko kansantalouden kannalta kilpailukykysopimus olisi perusteltu ratkaisu.
– Ja sitä kautta, kun se toisi sitä vakautta koko talouteen, niin kyllä se koko palkansaajakentänkin kannalta viime kädessä olisi parempi ratkaisu, hän toteaa.
Myös Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen toimitusjohtaja Vesa Vihriälä korostaa sopimuksen merkitystä. Jos sitä ei synny, hallituksella on hänen mielestään kolme eri vaihtoehtoa. Ensimmäinen niistä olisi jatkaa leikkaus- ja veronkiristyspolitiikkaa sekä yrittää parantaa julkisen talouden tuottavuutta.
Toinen vaihtoehto olisi kilpailukykyyn vaikuttaminen niillä keinoilla, mitä hallituksella on. Tällöin puhutaan lähinnä fiskaalisesta devalvaatiosta eli siitä, että työnantajamaksuja alennetaan, joka rahoitetaan joko kiristämällä veroja tai nostamalla veroluonteisia maksuja.
Kolmas vaihtoehto olisi vaikuttaa lainsäädännöllä työmarkkinoihin.
– Tämä pakkolakikeskustelu osoittaa, että on hyvin vaikeaa puuttua työehtosopimusten sisältöihin. Ja tällöin ainoaksi vaihtoehdoksi ymmärtääkseni jää, että kumotaan työehtosopimusten yleissitovuus ja säädetään sen vastapainoksi jonkinlainen minipalkkalainsäädäntö, Vihriälä pohtii.
