Telia kerää asiakkailtaan sijaintitietoja ja myy niistä luotuja tilastoja kaupallisille toimijoille ja kaupungeille.
Väkijoukkojen liikkumista voidaan tarkastella kartalta, ja tietojen avulla voidaan suunnitella liiketilojen sijaintia, joukkoliikennettä tai tapahtuma-alueita.
Tiedot kerätään matkapuhelinverkon tukiasemien avulla, jolloin sijaintitiedot päätyvät operaattorille, vaikka puhelimen gps-paikannus ei olisi päällä.
Tunnistettavaan henkilöön liittyvien sijaintitietojen keräämiseen pitää lain mukaan olla joko laillinen peruste tai henkilön antama lupa.
– Tietojen myyminen eteenpäin ei liity mitenkään välttämättömänä osana puhelinliittymätoimintaan. Siinä tapauksessa suostumus pitäisi kysyä selkeästi, ja palvelun saamisen ei pitäisi riippua siitä, suostuuko sijaintitietojen keräämiseen, viestintäoikeuden professori Päivi Korpisaari sanoo Ylelle.
Telian analytiikkatoiminnan johtaja Tapio Levän mukaan myydyn tiedon avulla ei voi seurata yksittäisen ihmisten liikkumista ja tunnistaa henkilöä.
– Tiedot kerätään ja tilastoidaan automaattisesti algoritmien avulla ennen kuin kukaan ihminen pääsee niihin käsiksi. Yksilöivät tunnisteet poistuvat heti alkuvaiheessa. Tiedot kerätään summittaisesti 250 x 250 -kokoisista ruuduista, ja silloinkin vain, jos ruudussa paikannetaan vähintään viisi henkilöä, Levä sanoo.
Yksittäisen henkilön seuraaminen ei siis ole Levän mukaan mahdollista. Silloin kysymys ei ole henkilötiedoista, ja liittymäsopimusta tehdessäkin riittää kehotus tutustua tietosuojalausekkeeseen, jossa asiasta mainitaan.
