Korkeakouluopiskelijoiden jaksaminen on ollut koronapandemian aikana koetuksella. Se on johtanut muun muassa lukuisiin mielenterveysongelmiin, uutisoi Yle.
– Pitäisi alkaa miettiä, onko tässä maassa kohta yhtäkään työkykyistä nuorta jäljellä, aiheesta kirjaa kirjoittava Johanna Rita sanoo huolestuneena.
Rita kerää kirjaansa opiskelijoiden kokemuksia pandemia-ajan elämästä. Kokemusten viesti on selvä: korkeakouluopiskelijat kokevat olevansa unohdettu ja yksin selviämään jätetty ryhmä, yhteiskunnan alinta pohjasakkaa.
Erityisen hankaliksi koronarajoitukset on koettu vieraaseen kaupunkiin muuttaneiden uusien opiskelijoiden kohdalla. He eivät ehtineet tutustua uuden kotikaupunkinsa ihmisiin ennen pandemian iskemistä.
– Olin eristyksissä vieraassa kaupungissa enkä tuntenut ketään. En voinut paeta vanhempieni luokse etäopiskelemaan, sillä isäni asui ulkomailla, enkä halunnut riskeerata, että vien koronan äidilleni, eräs opiskelija kertoo.
Kun rajoitukset veivät päätäntävallan omasta elämästä, kontrollia on haettu epäterveistä asioista.
– Kun koronarajoitukset iskivät, tarvitsin turvallisuuden tunnetta, että pystyn itse päättämään edes jostain. Se jokin oli syömiseni ja liikkumiseni kontrollointi. Oli kesäkuu, kun minulla todettiin anoreksia, 21-vuotias opintonsa keskeyttänyt opiskelija kertoo.
Ritan mukaan vastaavia kokemuksia on lukuisia.
– Korona tappaa paljon enemmän, kuin tiedämmekään. Se tappaa naurun, se tappaa hymyn. Mitä iloa on olla fyysisesti terve, jos on henkisesti aivan rikki, hän pohtii.
Tulevan syksyn opetusmallia on vielä hankala ennustaa. Tampereen yliopisto pyrkii siirtymään syksyn edetessä kohti lähiopetusta.
– Tavoite on, että selvästi yli puolet opiskelijoista opiskelee lähiopetuksessa syksyn lopulla, vararehtori Marja Sutela totesi Ylelle toukokuussa.
