Työ tarkoittaa ongelmien ratkaisemista korvausta vastaan. Maailma muuttuu ja työ sen mukana. Ensinnäkin teknologian avulla ihmiset voivat ratkoa ongelmia aiempaa osuvammin yhdessä. Toisekseen teknologia avaa mahdollisuuden ratkaista yksittäisiä ongelmia räätälöidysti. Kun aiemmin kannatti etsiä keskimäärin osuva yleinen ratkaisu kaikkiin tietyn tyyppisiin ongelmiin, nyt voidaan räätälöidä kullekin ongelmalle oma kustannustehokas ratkaisu. Kolmanneksi maailmasta on tullut monimutkaisempi dynaaminen systeemi. Toisiinsa kietoutuneita ongelmia, mahdollisuuksia ja uhkia tulee vastaan huomattavasti useammin kuin ennen.
Uusi maailma vaatii organisaatiolta uutta otetta. Aiemmin oli erityisen tärkeää hahmottaa tilanne, luoda strategia ja varmistaa että organisaatio toimii strategian mukaisesti. Nyt on erityisen tärkeää organisaation ketteryys, se että organisaatio pystyy tarttumaan nopeasti tilaisuuksiin tai reagoimaan uhkiin.
Uusi maailma vaatii myös työntekijältä uutta otetta. Gary Hamelin mukaan hyvä työntekijä on nykyjään oma-aloitteinen, rohkea ja luova. Aiemmin hyvä työntekijä oli osaava, ahkera ja tottelevainen. Kun noita ominaisuuksia miettii, huomaa, kuinka tyystin erilaisia ne keskenään ovat. Oma-aloitteinen, rohkea ja luova työntekijä on hallintaa korostavassa organisaatiossa hankala häirikkö. Osaava, ahkera ja tottelevainen työntekijä on puolestaan ketterässä organisaatiossa rasite. Hän ei tartu tilaisuuksiin ja vaatii jatkuvaa johtamista.
Kun työn tarkoitus on ratkaista ongelmia ja kun ongelmien ratkaisussa voidaan nykyään etsiä yksilöllisiä räätälöityjä ratkaisuja, on tärkeimmäksi työn tuottavuuden nostajaksi nousemassa työssä oppiminen. Tämän päivän tietotyön tekijä muistuttaa taiteilijaa. Jokainen työsuoritus on omanlainen, jokainen työnsuoritus lisää osaamista ja tekee työntekijästä arvokkaamman. Eilisen työntekijä muistutti robottia. Hän toisti kaavamaisesti samaa rutiinia kaikkiin eteensä tuleviin ongelmiin. Oppimista ei juuri tapahtunut.
Tässä kuvattu muutos on otettu vastaan Suomen työmarkkinoilla eritahtisesti. Toiset organisaatiot ovat hyvinkin pitkällä uusien toimintatapojen kehittämisessä, toiset eivät välttämättä ole edes huomanneet muutosta.
Julkinen sektori on kömpelömpi uudistumaan kuin yksityinen. Tuo johtuu osin lainsäädännöstä. Hallintomenettelylaki pakottaa julkisen hallinnon toimimaan tavalla, joka ei ole järin ketterää. Jos esimerkiksi kaikkia kansalaisia tulee kohdella yhdenvertaisesti, on vaikea ratkaista ongelmia räätälöidysti. Kun hankintalainsäädäntö pakottaa kirjaamaan julkisen hankinnan mittarit läpinäkyvästi, ei sijaa juuri jää esimerkiksi ketterän maailman tärkeälle yhteistyön määrittäjälle, luottamukselle.
Innovaatiot tapahtuvat, kun työntekijä ja asiakas ryhtyvät yhdessä ratkaisemaan konkreettista ongelmaa. Edellyttäen että työntekijällä on vapaus oma-aloitteisuuteen ja luovuuteen. Julkisessa hallinnossa näin harvemmin on. Työntekijä on sidottu sääntöihin, strategiaan ja aiempiin ratkaisuihin. Poikkeaminen on kiellettyä. Innovaatiot jäävät tapahtumatta.
Työn tuottavuuden, räätälöityjen palvelujen, luovien ratkaisujen löytämisen ja innovaatioiden kannalta on äärimmäisen tärkeää, että Suomesta löytyy yksityisen sektorin toimijoita yhteiskunnan eri osa-alueilta. Tätä vaikeuttaa vanha, viime vuosisadan vastakkainasettelu. Yksityisen ja julkisen tekemisen suhteen tarkastelu perinteisen oikeisto/vasemmisto -ideologian kautta on aikansa elänyttä ja vahingollista. Erityisen harmillista on, että politiikassa, joka määrittää yksityisen ja julkisen suhdetta, ja jossa harvemmin on kokemusta uuden työelämän luonteesta, tätä vastakkainasettelua ollaan vaalien alla pikemminkin lietsomassa kuin kaitsemassa.
Yksityistä yritystoimintaa ei kannata enää katsoa ahneen voitontavoittelun näkökulmasta, tuo kun on vanhaa, taaksejäävää maailmaa. Oikeampi näkökulma on innovaatioiden ja räätälöityjen ongelmaratkaisujen näkökulma. Ja siitä näkökulmasta meillä ei ole yksinkertaisesti varaa väheksyä yksityisten yritysten vahvuuksia ongelmien ratkaisussa.
