Ranskan presidentti Emmanuel Macron kirjoitti maaliskuussa 2019 avoimen kirjeen eurooppalaisille vedoten vastuunkantoon Euroopan tulevaisuudesta lähestyvissä europarlamenttivaaleissa. EU-maiden johtajien epävirallinen huippukokous pidettiin Sibiussa, Romaniassa toukokuussa 2019 ja se korosti EU:n yhtenäisyyttä, ihmisoikeuksien, vapauden ja demokratian kunnioittamista.
Avointa kansalaiskeskustelua ei ole kuitenkaan käyty. On EU-kannattajia ja -vastustajia, mutta missä ovat EU-kehittäjät?
EU on menestyvä rauhanprojekti. Se on myös mahdollisuuksien projekti ja samalla monelle pettymys. Suurin pettymys ovat ihmisoikeuslupaukset, jotka eivät toteudu kautta koko Euroopan. EU tarkoittaa useimmille mahdollisuuksia, mutta se ei tarkoita sitä kaikille EU-kansalaisille.
Nykyisten EU-sopimusten toteutuksen tavoitteena tulee olla yhdenvertaisten ihmisten Eurooppa. Jotta ihmiset voivat luottaa EU:iin, politiikkaa tulee toteuttaa EU-lakien ja hankeohjelmien kautta, joilla myös EU:n reuna-alueet otetaan mukaan kehitykseen. Sovitusta tulee pitää kiinni ja päätökset pitää panna täytäntöön. EU-henki vaatii myös tätä vastuullisuutta.
EU pystyy hakemaan yhteisiä ratkaisuja muun muassa globaaleihin ongelmiin, ilmastonmuutoksen torjuntaan, hiilineutraaleihin energia- ja liikenneratkaisuihin, mutta siirtyvätkö ihmisoikeusjulistukset käytännön toteutuksiksi. EU:n lasten ja naisten oikeudet eivät ole toteutuneet suunnitellusti ja ihmiskauppa, lapsiavioliitot, lapsiraskaudet ovat ongelmia. Jos EU ei halua/oikeasti pysty toteuttamaan vuosikausia esillä olleita tavoitteitaan lasten- ja naisten oikeuksien parantamiseksi, ei siihen pysty kukaan muukaan.
EU on maailman suurimpia kehitysyhteistyötukijoita ja on syytä ollakin. Euroopan siirtomaapolitiikka on synkkää historiaa, joka vaikuttaa edelleen eurooppalaisten elämään. Tämä pitää rehellisesti nähdä. Belgiassa on vasta nyt alettu varovaisesti puhua siirtomaavallasta Kongossa. Ranskassa Algerian sodan arkistot pysyvät edelleen kiinni. Ehdotettu yhteistyö Afrikan kanssa pitää olla tasa-arvoista. EU:n ulkopuolisten alueiden väestölle ei pidä antaa katteettomia toiveita.
EU:n jäsenmaiden nuorten ongelmia ovat syrjäytyminen ja mielenterveysongelmat sekä näihin liittyvä huume- ja lääkeriippuvuus. Nämä pitää nostaa terveys- ja sosiaaliohjelmien keskiöön.
EU:n oma hallintokoneisto on massiivinen. Sen tulee olla oikeudenmukainen, läpinäkyvä ja rehellinen. Europarlamentaarikkojen diplomaattinen koskemattomuus sisältää korruptioriskin ja ylläpitää seksuaalista häirintää parlamentissa. Politico-lehti julkaisi helmikuussa 2019 EU-komission korkean virkamiehen alaiseen kohdistamasta raiskauksesta saaman oikeustuomion.
Turrvapaikka-asioista vastaavassa virastossa EASO:ssa usea johtaja pääjohtajaa myöten on eronnut ja niin OLAF kuin tilintarkastustuomioistuin on osoittanut useita puutteita viraston toiminnassa. Herää kysymys, kuinka tehokkaasti näin keskeisestä politiikka-alasta vastaava virasto on voinut sisäisen myllerryksen keskellä toimia. Tämäkin osoittaa, että EU-hallinto ei tiedosta riittävästi vastuutaan, johon kuuluu myös ihmisoikeuksien puolustus. Epäkohtien piilottelu on uhka EU:lle. EU-kansalaiset odottavat demokratiaa ja demokratia ei tarvitse byrokratiaa. Ongelmia ei korjata perustamalla virastoja.
Tarvitaan yhteinen Eurooppa, joka tuntee ja tunnustaa perusarvonsa: ihmisoikeudet, demokratia, oikeusvaltioperiaate.
