YK:n biodiversiteettisopimuksesta vastaava päällikkö Cristiana Palmer varoittaa, että maailmalla on enää kaksi vuotta aikaa saada aikaan sopimus, jolla voidaan turvata elämisen jatkuvuus maapallolla. Aiheesta uutisoi The Guardian.
– Jos sopimusta ei synny, ihmiskunta voi olla ensimmäinen laji, joka pääsee todistamaan oman sukupuuttonsa, Palmer toteaa.
Palmerin mukaan ihmisten on kaikissa maissa painostettava hallituksia asettamaan kunnianhimoiset ja maailmanlaajuiset tavoitteet vuoteen 2020 suojellakseen maailmanlaajuista elintarviketuotantoa ja edistääkseen puhtaan veden tuotantoa ja hiilen sitomista. Nämä ovat Palmarin mukaan elintärkeitä hyönteisten, lintujen, kasvien ja nisäkkäiden suojelussa.
Palmer sanoo, että luonnon monimuotoisuuden menetys on hiljainen tappaja.
– Biodiversiteetin katoaminen on luonteeltaan erilainen kuin ilmastonmuutos, jonka vaikutuksen ihmiset voivat kokea jokapäiväisessä elämässään. Biodiversiteetin katoamisen vaikutus ei ole niin helposti havaittavissa. Sitten, kun sen huomaa, saattaa olla jo liian myöhäistä.
Palmerin mielestä monimuotoisuuden suojeleminen on tärkeää, koska ihmisetkin ovat riippuvaisia siitä. Ihmiset tarvitsevat kasveja, koska ne tuottavat happea, jota ilman ihminen pysty elämään. Hyönteisiä tarvitaan Palmerin mukaan pölyttämään kasveja, joiden marjoja ja hedelmiä ihmiset syövät ja joiden siemeniä esimerkiksi linnut levittävät ympäristöön. Jos ravintoketjusta poistetaan yksi lenkki, vaikuttaa se Palmerin mielestä näin myös ketjun muihin osiin.
Ilmastosopimukset ovat Palmarin mielestä olleet suuresti otsikoissa viime vuosina. Hän kuitenkin huomauttaa, että YK:n sopimukset biodiversiteetistä ovat jääneet varjoon.
– Kaksi viimeisintä yritystä suojella biodiversiteettiämme vuosina 2002 ja 2010 epäonnistuivat. Olemme menettäneet enemmän elämää maapallolla sitten dinosaurusten sukupuuton, Palmer kertoo.
Vaikka Christiana Palmer on pettynyt siihen, miten vähälle huomiolle biodiversiteetin tila on usein jäänyt, hänen toivonsa ei ole menetetty. Hän kertoo olevansa iloinen siitä, että suojeltujen merialueiden määrä on laajentunut ja jotkin Afrikan ja Aasian lajit ovat elpyneet.
– Hyväntahtoisuutta on paljon, liikettä tapahtuu. Meidän pitää olla tietoisia vaaroista, muttei toimimattomuuteen halvaantuneita, Palmer tiivistää.
