Suomi laiminlyö kansainvälisiä sopimuksia ihmiskaupan uhrien suojelussa, arvioi yhdenvertaisuusvaltuutettu ja Suomen kansallinen ihmiskaupparaportoija Kirsi Pimiä Sunnuntaisuomalaiselle.
Pimiä pitää ongelmallisena sitä, että uhrin suojelu kytkeytyy Suomessa tiiviisti rikosprosessiin. Poliisi saattaa lopettaa tutkinnan esimerkiksi siksi, että ihmiskaupparikoksen epäillyt tekijät ovat ulkomailla tai rikos on tapahtunut ulkomailla.
– Kun tutkinta lopetetaan, uhri poistetaan myös ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmästä. Suomen suuri ongelma on, että rikosprosessi ja uhrin auttaminen ovat näin vahvasti kytköksissä toisiinsa, yhdenvertaisuusvaltuutettu kertoo.
Ongelmallisena Kirsi Pimiä pitää ulkomaalaislain sanamuotoa, jonka mukaan jatkuva oleskelulupa edellyttää uhrin olevan ”erityisen haavoittuvassa asemassa”.
Tilapäisenkin oleskeluluvan myöntäminen ihmiskaupan uhriksi joutumisen perusteella edellyttää rikosprosessin etenemistä. Tutkinnan keskeytyminen voikin johtaa siihen, että uhri ei saa Suomesta oleskelulupaa eikä Euroopan neuvoston ihmiskaupan vastaisen yleissopimuksen mukaista apua.
– Syyttäjät ja poliisit eivät ole olleet tietoisia siitä, mitä vaikutuksia prosessin keskeyttämisellä saattaa olla uhrille, Pimiä sanoo Sunnuntaisuomalaiselle.
Suomi on sitoutunut kansainvälisillä sopimuksilla siihen, ettei maasta poistettu ihmiskaupan uhri joudu uudelleen uhriksi. Tämä ei yhdenvertaisuusvaltuutetun mukaan aina toteudu.
– Nyt keskustellaan paljon rikoksiin syyllistyneiden palauttamisesta ulkomaille. Samalla tulisi muistaa, että Suomi palauttaa jatkuvasti myös rikosten uhreja, sanoo Pimiä.
Yhdenvertaisuusvaltuutetun mukaan ulkomaalaislain sanamuotoa tulisi muuttaa siten, että ihmiskaupan uhrin oleskelulupa ei edellyttäisi ”erityisen haavoittuvaa asemaa”, vaan ”haavoittuva asema” riittäisi.
