Verkkouutiset

Kuntavaalien puolueiden puheenjohtajista selvästi parhaiten onnistui kokoomuksen Petteri Orpo (kuvassa neljäs oikealta). LEHTIKUVA / VESA MOILANEN

Voitto maltilliselle oikeistolaisuudelle

BLOGI

Kokoomus on nyt ainoa yli 20 prosentin puolue.
Petri Sarvamaa
Petri Sarvamaa
Petri Sarvamaa on Euroopan parlamentin jäsen ja talousarvion valvontavaliokunnan 1. varapuheenjohtaja
MAINOS (artikkeli jatkuu alla)

Kuntavaalit on viimeinkin taputeltu. Voittajana selviytyi kokoomus, joka jopa ylitti gallup-ennusteet: Ylen vaaligallup ylitettiin peräti 1,8 prosenttiyksiköllä.

Suomi astuu puolueiden kannatusosuuksissa näin uuteen aikaan: kokoomus on nyt ainoa suuri, yli 20 prosentin puolue.

Muut tulevat perässä 14–17 prosentin kannatusosuuksilla.

Häviäjät ja voittajat

SDP jäi vastoin odotuksia toiseksi suurimmaksi, ja kaula kokoomukseen on neljä prosenttiyksikköä 17,7 prosentin kannatuksella. Tulos on tismalleen sama kuin parjatun Antti Rinteen SDP:n historian heikoin eduskuntavaalitulos vuonna 2019. Rinne vaihdettiin huippusuosittuun Mariniin toiveena nostaa SDP uudelle kannatusvaihteelle. Kuntohuippu ajoittui kuitenkin väärin, kun korona-aikana ja vielä kevättalvella demareille mitattiin reilusti yli 20 prosentin kannatusta. Saavutettua tulosta ei voi pitää torjuntavoittona eikä ”pelättyä parempana”, sillä todellinen odotushorisontti oli viritetty huomattavasti korkeammalle. SDP menetti asemiaan myös keskeisissä tukikohdissaan, kuten Vantaalla, Tampereella ja Lappeenrannassa. Kaikissa näissä kokoomukselle. Mikäli Tampereella noudatetaan sopimusta suurimman puolueen pormestariudesta, tulee seuraava pormestari kokoomuksesta. Mutta kumpi: rautakansleri Kalervo Kummola, vai kansanedustaja Anna-Kaisa Ikonen?

Keskustan tulosta voi sen sijaan pitää vaalien ainoana todellisena torjuntavoittona, sillä kannatusosuuksissa laskettuna puolue jopa nosti kannatustaan eduskuntavaalien rökäletappiosta. Toki tulos on silti keskustan kuntavaalihistorian heikoin. Kyse onkin odotusten hallinnasta: gallupit näyttivät vielä heikompaa tulosta. Apukoulun priimus, voisi sanoa. Mikäli numeroita raaputetaan hieman syvempää, paljastuu alta lisää lahoa puuta. Keskusta menetti edellisistä kuntavaaleista lähes 81 000 ääntä, ja ennätysheikosti menneistä eduskuntavaaleistakin 61 000 ääntä. Äänimäärillä mitattuna keskustan tappio oli kaikista puolueista suurin. Keskustan suurkaupunkiäänistä lähes puolet tuli vain Kuopiosta ja Oulusta, ja valtuutettuja puolue menetti 376. Alhainen äänestysaktiivisuus pelasti paljon kannatusosuudessa.

Vihreiden rökäletappiota suurissa kaupungeissa tullaan analysoimaan vielä tovi, ja puolueen sisälläkin riittää pohdittavaa. Vihreät marssi historian punavihreimpään hallitukseen torvet soiden. Ilmastotekoja luvatessa painotettiin, että niitä on tehtävä nyt eikä aikaa ole odottaa. Muutama vuosi myöhemmin äänestäjät ovat syystäkin pettyneitä: hallituksen ilmastotoimet ovat jääneet vain suunnitelman asteelle, ja ovat samassa laarissa päätösperäisten työpaikkojen kanssa: vailla toimia. Samalla kulttuuriala protestoi epäonnistuneita koronarajoitusten purkua. Myös yleinen vasemmistolaisuus lienee karkottanut osan äänestäjistä: maakuntaveron soihdunkantajaksi julistautuminen oli Vihreiltä niin erikoinen strategia, että jo se on voinut olla monelle viimeinen niitti. Suurimman puolueen paikka jäi tavoitteista huolimatta vain haaveeksi niin Helsingissä kuin Turussakin, ja Jyväskylässä puolue tippui ainoalta paalupaikaltaan kolmanneksi SDP:n ja kokoomuksen taakse. Vihreä marssi tökkii nyt ympäri Eurooppaa, kun aiemmin voitokkaat esimerkit yskähtelevät kuin epäkuntoinen polttomoottori.

Perussuomalaisten jytkähdyksestä tulikin lopulta tussahdus, kun kirkossa kuulutettu kannatusnousu ei realisoitunutkaan. Toki kannatusosuudella ja äänimäärällä mitattuna perussuomalaiset on vaalien suurin voittaja, mutta Jussi Halla-ahon kasvoilta ei vaali-iltana paistanut täysin tyytyväisyyden valokehä, joka taas välittyi selvästi kokoomuslaisilta. Odotukset olivat jossain korkeammalla, ja tavoite oli hätyytellä ainakin SDP:tä toiseksi suurimpana kuntapuolueena. Identiteettipolitiikka hävisi reaalipolitiikalle.

Suomessa on nyt yksi suuri – miten eteenpäin?

Vaalien suvereeni voittaja on kokoomus, joka nappaa näin ollen pormestariudet Helsingissä, Turussa ja Tampereella, ja on lisäksi suurin puolue isommista kaupungeista Espoossa, Vantaalla, Lappeenrannassa, Hämeenlinnassa ja jaetulla sijalla Oulussa. Kokoomus pärjäsi hyvin kaikissa Suomen suurimmissa kaupungeissa, ja kehitystä ylöspäin tapahtui myös muualla.

Talouskysymykset ovat olleet runsaasti pinnalla viime aikoina, mikä eittämättä hyödytti kokoomusta. Keväiset nahinat elvytyspaketista ja Helsingin pormestarivalinnasta on näytetty unohtaneen niin puolueessa kuin äänestäjäkunnassa. Tulos taannee puheenjohtaja Petteri Orpolle työrauhaa eduskuntavaaleja kohti mentäessä. Kokoomuksen voitosta tekee makeamman se, että vielä joitain kuukausia sitten puolueelle povattiin gallupeissa varsin heikkoja lukuja. Kuntavaalikone kuitenkin saatiin käyntiin täydellä teholla, mistä kiittäminen kaikkia ehdokkaita ja koko puolueorganisaatiota.

Kannatusosuuksia tarkastellessa Suomessa on nyt selvästi yksi suuri ja kolme keskisuurta kuntapuoluetta. Kokoomuksen ja toisena tulleen SDP:n välinen kannatusero on lähes neljä prosenttiyksikköä. Kokoomus liitelee omassa sarjassaan, kun taas SDP, keskusta ja perussuomalaiset ovat selvästi lähempänä toisiaan. Hallituspuolueiden yhteenlaskettu tappio oli historiankin mittakaavassa suuri, mikä kertonee valtakunnan yleispoliittisten teemojen vaikutuksesta myös kuntavaalien äänestyspäätöksiin.

Hallituksen vasemmistopuolueet menettivät runsaasti äänestäjiä: SDP -1,7% prosenttiyksikköä (-65 000 ääntä), vasemmistoliitto -0,9 prosenttiyksikköä (-32 000), ja vihreät -1,9 prosenttiyksikköä(-61 000).

Vaalien voittajaksi lasken tällä kertaa myös median. Monet toimittajat kohtasivat uskomatonta painostusta viime viikkoina liittyen aamiaskohuun, Anni Sinnemäen virkarikosepäilyyn tai perussuomalaisten vaalimainonnan käsittelyyn. Median tehtävä on tuoda esille politiikan kysymyksiä myös vaalien alla, vaikka ne olisivat epämieluisia jollekin puolueelle. Media ei saa antautua kovallekaan painostukselle: epäonnisia esimerkkejä löytyy useista EU-maista, joissa oikeusvaltiotilanne on heikentynyt radikaalisti viime vuosina.

Euroopassa maltilliset oikeistopuolueet kuten Saksan CDU, Ruotsin Nya Moderaterna ja nyt Suomen kokoomus ovat näin viime aikoina olleet kääntämässä laskussa ollutta kannatustaan. Koronavirus on jättänyt identiteettipolitiikan taka-alalle ja tuonut taas esille perinteisiä politiikan teemoja, jotka liittyvät ihmisten selviytymiseen ja pärjäämiseen arjessaan. Näissä kysymyksissä maltillisella oikeistolla on kokemukseni mukaan realistisimmat kannat, mikä näkyi nyt myös luottamuksena kokoomuksen politiikalle.

MAINOS (sisältö jatkuu alla)
Uusimmat

Suosittelemme

MAINOS (sisältö jatkuu alla)
MAINOS

Hyvä Verkkouutisten lukija,

Kehitämme palveluamme ja testaamme uusia sisältöformaatteja erityisesti mobiililaitteille. Haluaisitko osallistua testiin tässä ja nyt? Se vie vain muutaman minuutin.

(Uusi sisältö aukeaa painiketta klikkaamalla)