Kun Yhdysvaltain presidentti Joe Biden sanoi viime viikolla amerikkalaiselle tv-kanavalle pitävänsä venäläistä virkaveljeään Vladimir Putinia tappajana, hänen lausuntoaan moitittiin lukuisissa läntisissäkin arvioissa liian epädiplomaattiseksi ja suorasukaiseksi.
Turvallisuuspolitiikkaan erikoistuneen ruotsalaisen toimittaja-tietokirjailija Claes Arvidssonin mielestä Bidenin sinänsä poikkeuksellinen luonnehdinta oli kuitenkin perusteltu ja tervetullut.
Oppositiojohtaja Aleksei Navalnyin murhayritys elokuussa 2020 Siperiassa, entisen tiedustelu-upseerin Sergei Skripalia ja tämän tytärtä vastaan tehty hermomyrkkyisku Salisburyssa vuonna 2018, Britanniaan loikanneen FSB-agentti Alexander Litvinenkon murha vuonna 2006 ja useat tsetseenihallinnon todennäköisesti tilaamat poliittiset murhat länsimaiden maaperällä ovat Arvidssonin mukaan vain muutamia esimerkkejä siitä, miten Venäjän nykyhallinto toimii.
– Tämä on kuva Putinin Venäjästä, hän kirjoittaa ajatushautomo Frivärldin julkaisemassa artikkelissa.
Venäjästä on hänen mukaansa tullut demokratian ja diktatuurin risteytys heijastus kommunistisesta Neuvostoliitosta, jossa murhaan suhtaudutaan poliittisena liikeideana.
– Tsaari Nikolai II, tämän puoliso Alexandra ja heidän viisi lastaan murhattiin Jekaterinburgissa kesällä 1918. Sergei Kirov – Josif Stalinin mahdollinen haastaja – murhattiin 1934. Lev Trotski – Stalinin varhaisempi haastaja – murhattiin jääpiikillä Mexico Cityssä 1940. Kun murhaaja oli kärsinyt rangaistuksensa, hän lensi Moskovaan ja tuli palkituksi maan korkeimmalla kunnianosoituksella, nimityksellä Neuvostoliiton sankariksi, hän muistuttaa.
Varoitus uudesta aggressiosta
Merkittävänä erona neuvostoaikaan on Arvidssonin mukaan se, että massamurhat eivät ainakaan toistaiseksi ole kuuluneet Vladimir Putinin hallinnon keinovalikoimaan.
– Toinen järjestelmäero on siinä, että Neuvostoliitto pyrki esiintymään vaihtoehtoisena yhteiskuntamallina, jonka oli siksi tarpeen olla olevinaan ”Mr Nice Guy”. Putinin Venäjä toimii toisenlaisen olemassaolon tarkoituksen pohjalta: kyse on voimasta ja vallasta, jotka perustuvat väkivaltapääomaan ja sen hyödyntämiseen. ”Kulmakunnan kovanaama” haluaa tulla nähdyksi juuri samaan tapaan, hän sanoo.
Vuodesta 2000 vallassa ollut Putin pyrki aluksi rakentamaan legitimiteettiään hyvinvoinnin kasvattamiselle, mihin raakaöljyn korkeat maailmanmarkkinahinnat tarjosivat edellytykset. Kun sitä mahdollisuutta ei enää ollut, työkaluksi otettiin patriotismi ja sotilaallinen pullistelu. Vaihe huipentui Ukrainalle kuuluvan Krimin häikäilemättömään ja kansainvälisen oikeuden vastaiseen kaappaukseen vuonna 2014.
Ensi syksynä pidettävien parlamenttivaalien lähestyessä Kremlin painopiste on Arvidssonin mukaan siirtynyt opposition tukahduttamiseen ja kaikkien Putinin hallintoa kritisoivien leimaamiseen lännen kätyreiksi.
– Samaan aikaan on viisasta olla varpaillamme siltä varalta, että ”kulmakunnan kovanaama” valjastaa jälleen käyttöön myös patriotismin, Arvidsson varoittaa.
