Vuoteen 2024 ulottuvan Vladimir Putinin neljännen presidenttikauden on ennustettu merkitsevän pitkittynyttä pysähtyneisyyden tilaa Venäjän politiikassa. Nimekäs venäläinen politiikan tutkija Tatjana Stanovaja ei tähän näkemykseen yhdy.
Mielikuva maan vakaudesta on hänen mukaansa silkkaa illuusiota. Hänen mielestään Putinin hallinto on nyt valmiimpi muutoksiin kuin koskaan ennen.
Poliittisen teknologian instituutin johtotehtävissä toimiva Stanovaja uskoo, että Putin näkee itsensä yhä selvemmin valtion ruumiillistumana eikä enää niinkään poliitikkona, jonka tehtävänä on johtaa maata.
– Tämä vuodesta 2014 käynnissä ollut muodonmuutos luo hallinnolle edellytykset toteuttaa muutoksia, joita se ei olisi aiemmin tehnyt, hän arvioi Moskovan Carnegie-keskuksen julkaisemassa artikkelissaan.
– Putinin muuttunut rooli on johtanut keskeisten hallintoelinten asteittaiseen vapauttamiseen. Kaikki päätökset oli aiemmin hyväksytettävä presidentillä ja ne tehtiin etanan vauhtia, koska Putinilla ei ollut aikaa. Nyt tilanne on päinvastainen: päätöksiä syntyy juuri sen vuoksi, että Putinilla ei ole aikaa.
Presidentti Putin on Stanovajan mukaan aiempaa valmiimpi delegoimaan vastuuta alaisilleen. Hän uskoo Venäjän poliittisen järjestelmän muuttuvan sen seurauksena totuttua epävakaammaksi.
Stanovaja nostaa esiin kaksi esimerkkiä muutoksista. Toinen niistä liittyy suuria intohimoja herättäneeseen eläkeiän nostoon, toinen Putinin hallinnon kannalta kriittisen tärkeän Pohjois-Kaukasuksen valtasuhteisiin.
– Kun Putinin tiedottaja Dmitri Peskov toistaa, että Putin ei ole osallinen eläkeuudistukseen, hän ei vain suojele pomonsa kansansuosiota, vaan myös lankeaa jonkinlaiseen toiveajatteluun. Valtionpäämies ei halua olla tekemisissä eläkeiän noston kanssa tai vajota eläkeläisiä koskeviin tylsiin talouslaskelmiin. Putin nauttii siitä ylellisyydestä, että hän voi ottaa etäisyyttä epäsuosittuun päätökseen, ja sitä koskevan kuuman perunan hän on työntänyt poliittisen vastuun kantavan hallituksen syliin, Stanovaja arvioi.
Pohjois-Kaukasuksella sijaitsevassa Dagestanissa on hänen mukaansa käynnistetty radikaali kokeilu, jossa paikallisväestön edustajien aiemmat kiintiöt hallinnon avainpaikoilla on poistettu, ja tehtäviin on alettu nimittää ei-dagestanilaisia silovikeja – siis henkilöitä, joiden tausta on Venäjän valtiollisissa turvallisuuselimissä.
– Tällaisten kokeilujen olisi vaikea väittää ilmentävän vakaata nimityspolitiikkaa tai muutoksen pelkoa, Stanovaja sanoo.
Edessä on myllerrysten aika
Kun Vladimir Putin oli aloittamassa neljättä kauttaan Venäjän johdossa, monissa arvioissa ennakoitiin merkittäviä muutoksia hallinnon avainpaikoille. Muun muassa Pääministeri Dmitri Medvedevin ja ulkoministeri Sergei Lavrovin tilalle odotettiin tuoreita nimiä. Vaikka dramaattisia muutoksia ei juuri nyt tapahtunut, sellaisia saattaa Tatjana Stanovajan mukaan olla pian edessä.
– Venäjän hallinto on tällä hetkellä aiempaa valmiimpi muutoksiin ja se myös tarvitsee niitä. Henkilövalintoja koskevat päätökset käyvät välttämättömiksi useilla alueilla – ennen kaikkea turvallisuuden ja ulkopolitiikan sektoreilla, jotka molemmat toteuttavat presidentin hallinnollisia perusvaatimuksia, Stanovaja sanoo.
Hänen mukaansa se, että Putin ei toteuttanut odotettuja henkilövaihdoksia heti uuden kautensa alkajaisiksi, ei tarkoita, etteikö hän aikoisi sellaisia tehdä.
– Tapa, jolla hän valitsee keskeiset avustajansa, riippuu liian paljon geopoliittisesta toimintaympäristöstä. Kun kyse on Putinista, sykleillä ei ole mitään yhteyttä vaaleihin – ainakaan Venäjän vaaleihin, Stanovaja toteaa.
