Vangittuna oleva venäläinen oppositiojohtaja Aleksei Navalnyi on tullut tunnetuksi taitavana sanankäyttäjänä. Kun hän esimerkiksi vuoden 2012 presidentinvaalien alla luonnehti Vladimir Putinia tukevaa valtapuolue Yhtenäistä Venäjää ”huijareiden ja varkaiden puolueeksi”, Kremlin harmiksi leima jäi elämään.
Helmikuun alussa Moskovassa järjestetyssä oikeudenkäynnissä Navalnyi ei epäröinyt hyökätä jälleen kerran verbaalisesti suoraan Putinin kimppuun.
– Vaikka hän kuinka esiintyy suurena geopoliitikkona, hän jää historiaan myrkyttäjänä, Navalnyi lausui.
Luonnehdinta ei ole mairitteleva, mutta Atlantic Council -ajatushautomoa edustavan Peter Dickinsonin mukaan hyvinkin perusteltu – onhan Navalnyi itsekin vasta viime elokuussa joutunut turvallisuuspalvelu FSB:n toteuttaman hermomyrkkyiskun kohteeksi.
– Navalnyin yritys ristiä vastustajansa Putin Myrkyttäjäksi voi itse asiassa olla osuvampi kuin korruptiota vastustava aktivisti itse ymmärtääkään, Dickinson kirjoittaa.
Massiiviset mittasuhteet
Putinin viehtymys vastustajiensa myrkyttämiseen on Dickinsonin mukaan hyvin tiedossa, mutta Venäjän presidentin myrkyllinen anti sekä oman maansa asioihin että kansainvälisiin kysymyksiin on aivan omassa mittakaavassaan.
Viimeisten kahden vuosikymmenen aikana Putin on tehnyt hänen mukaansa kaikkensa kylvääkseen lännen ja demokratian vastaista myrkkyä ensin venäläisten ja sittemmin myös muiden mieliin.
– ”Myrkyllinen” saattaa olla kaikkein asianmukaisin termi myös kuvaamaan Putinin laajempaa hybridisotaa demokraattista maailmaa vastaan. Olipa kyse etnisen vastakkainasettelun kiihdyttämisestä Yhdysvalloissa, erilaisten separatistiliikkeiden ja poliittisten ääripuolueiden tukemisesta tai maahanmuuttovastaisten tuntojen lietsomisesta EU:ssa, Moskovan toimilla ei ole muuta ideologista perustaa kuin halu kylvää tyytymättömyyttä ja ruokkia epävakautta, Dickinson sanoo.
Myrkkyä myös omille pyrkimyksille
Erityisen myrkyllistä on Dickinsonin mielestä ollut Putinin politiikka entisen Neuvostoliiton alueella. Vaikka pyrkimyksenä on ollut esimerkiksi Georgian, Ukrainan ja Valko-Venäjän alistaminen mahdollisimman tiukasti Kremlin etupiiriin, kovien otteiden vaikutukset ovat osoittautuneet jopa päinvastaisiksi.
Kun Putinin vuonna 2014 aloittamat sotatoimet Ukrainaa vastaan ovat jatkuneet pian seitsemän vuotta, Venäjän vaikutusvalta suhteessa Ukrainaan ei Dickinsonin mukaan suinkaan ole kasvanut, vaan kutistunut pienimmilleen yli 300 vuoteen.
– Venäläiselle tv-yleisölle on vuodesta 2014 alkaen päivittäin syötetty annos Ukrainan vastaista hysteriaa, minkä seurauksena se on alkanut pitää Ukrainaa yhtenä maansa suurimmista vastustajista. Rajan toisella puolella kokonainen nuorten ukrainalaisten sukupolvi, joka on varttunut vailla muistoa neuvostomenneisyydestä, tuntee Venäjän ensisijaisesti aggressiivisena vihollisena, hän toteaa.
