Venäjän valtakoneiston avainhenkilöiden urakehitys on ollut presidentti Vladimir Putinin aikana pitkälti ennakoitavissa. Näin ei toimittaja Andrei Pertsevin mukaan kuitenkaan enää ole, vaan mahdollisuudet etenemiseen ovat yllättäen kuihtuneet.
– Syyskuisista duuman vaaleista on kulunut jo riittävän kauan sen toteamiseksi, että toisin kuin aiemmat vaalit, ne eivät ole johtaneet mihinkään merkittäviin uudelleenjärjestelyihin Venäjän hallinnon sisällä, Meduza-uutissivustolla työskentelevä Pertsev sanoo Moskovan Carnegie-keskuksen julkaisemassa artikkelissa.
Useiden kuvernöörien odotettiin saavan vaalien myötä ylennyksen ja siirron Moskovaan, mutta sellaisia ei ole tapahtunut. Myös Vjatšeslav Volodin on saanut havaita istuvansa edelleen duuman – siis parlamentin alemman kamarin – puhemiehen paikalla.
– Virkojen ja resurssien uudelleenjako oli pitkään presidentti Vladimir Putinin vallan vertikaalin perusta. Eri ryhmät valtaeliitin sisällä saattoivat aina elätellä toiveita vaikutusvaltansa lisääntymisestä seuraavan syklin myötä. Nyt heillä ei enää ole mitään syytä odotella seuraavaa sykliä, Pertsev toteaa.
Labyrintti sulkeutuu
Putinin nimityspolitiikan yhtäkkinen täyskäännös liittyy Pertsevin mukaan vuoden 2024 presidentinvaaleihin.
– Putin on jo todennut, että hän ei halua antaa varaslähtöä vallanvaihdolle eikä sille, että hänen ympärillään alettaisiin etsiä hänelle seuraajaa. Ihmisten kiinnittämisen entisiin tehtäviinsä pitäisi estää kaikki keskustelu vallansiirrosta. Kun ketään ei siirretä tehtävästä toiseen, ketään ei voida veikata Putinin seuraajaksi eikä minkään yksittäisen ryhmittymän noususta tai laskusta voida puhua, Pertsev sanoo.
Vaikka Putin pyrkii visusti turvaamaan selustansa, vaikutus saattaa Pertsevin mielestä olla pikemminkin päinvastainen.
– Putin on särkenyt kompassin, jonka avulla eliitit aiemmin löysivät tiensä. Erilaiset tärkeämpiä tehtäviä tavoitelleet ryhmät ja yksilöt ovatkin nyt kadottamassa toivonsa ja motivaationsa, mikä tarkoittaa sitä, että vallan vertikaali kadottaa sisäisen energiansa, hän toteaa.
– Mitä kauemmin nimitykset ovat jumissa ja päätökset lykkääntyvät, sitä ilmeisempää on, että valtionpäämies koettaa häivyttää vallansiirron merkkejä. Jos presidentti tekee kaiken voitavansa osoittaakseen antipatiansa vallansiirtoa kohtaan, se kertoo, että hänellä on jotakin mielessään. Labyrintti oman arkkitehtinsa ympärillä on sulkeutumassa.
