Vaikka Suomen ja Viron turvallisuusratkaisujen taktisessa lähestymistavassa saattaa olla eroja, maiden näkemys turvallisuusympäristöstä on Maanpuolustuskurssiyhdistyksen tilaisuudessa puhuneen presidentti Kersti Kaljulaidin mukaan käytännössä yhtenevä.
– Kun avaat hallituksenne viimeisimmän ulko- ja turvallisuuspoliittisen selonteon sivut 21 ja 22 ja vertaat niitä Viron vastaavan asiakirjan sivuun 4, näyttää kuin Venäjää ja Itämeren aluetta koskevat kappaleet voisivat olla samojen ihmisten kirjoittamia, Kaljulaid sanoo.
– Uhkakuva on sama. On huvittavaa, että sitä ei aina käsitetä samaksi kansainvälisellä tasolla – eikä itse asiassa toisinaan edes Suomenlahden molemmilla puolilla, hän toteaa.
Venäjä pyrkii hänen mukaansa strategisella viestinnällään luomaan paikkansapitämätöntä vaikutelmaa siitä, että Suomella ja Virolla olisi vallitsevasta turvallisuustilanteesta täysin erilaiset ja yhteensovittamattomat näkemykset.
– Eroja on siinä, millaisia ratkaisuja maamme ovat itsensä puolustamiseksi ja turvaamiseksi tehneet. Kuitenkin myös siinä tuntuu olevan enemmän samanlaisia ja jopa identtisiä ratkaisuja kuin ensi silmäyksellä havaitsee. Tämä saattaa olla hyvin varjeltu salaisuus, ja minulle sopii se sellaisena pitää, mutta tosiasiat ovat silti kirkkaat.
Presidentti Kaljulaid esitti näkemyksensä etäyhteyden välityksellä järjestetyssä Suomen Maanpuolustuskurssiyhdistyksen tilaisuudessa, jonka vuosittaisen Max Jakobson -luennon pitäjäksi hänet oli tänä vuonna kutsuttu. Tilaisuus oli alun perin määrä järjestää Finlandia-talolla, minkä koronapandemian tilanne kuitenkin lopulta esti.
Luja puolustustahto
Nato-jäsenyyttään lukuun ottamatta Viro on Kaljulaidin mukaan toteuttanut turvallisuusratkaisujaan pitkälti Suomen tavoin.
– Yhtenä seikkana mainitsisin sen, että molempien yhteiskuntien asennoituminen kansallista puolustusta ja turvallisuutta kohtaan on yleisesti ottaen myönteinen ja terve. Sitä kuvastaa se korkea suosio, jota puolustusvoimiamme ja asevelvollisuutta kohtaan mielipidemittauksissa ilmaistaan. 70 prosenttia virolaisista katsoo, että Viroa on puolustettava hinnalla millä hyvänsä ja vastaava prosenttiosuus ihmisistä on valmiita osallistumaan siihen itse, hän sanoo.
– Nämä luvut ovat vain hivenen korkeammat kuin Suomessa. Tämä on itse asiassa yllättävää ottaen huomioon sen tosiasian, että teidän itseluottamuksenne ja tahtonne puolustaa kotimaatanne kumpuaa itsenäisyytenne säilyttämisestä talvi- ja jatkosodassa. Meidän kansallisen psyykemme on sen sijaan tultava toimeen vuoden 1939 ”hiljaisen antautumisen” kanssa, hän toteaa.
”Ei koskaan enää”
Miehitysten kokemukset ovat Kaljulaidin mukaan saaneet Viron tekemään ehdottoman päätöksen olla antamatta koskaan enää periksi. Se, että puolustustaistelua kyetään käymään myös erityisen vaikeassa tilanteessa, on haluttu varmistaa monin eri tavoin.
– Pääministeri voi esimerkiksi mobilisoida koko armeijan käskemällä lisäreservit harjoituksiin. Jos se epäonnistuisi, siinä tapauksessa minä ylipäällikkönä voin esittää sitä parlamentille – tai julistaa sotatilan ja määrätä liikekannallepanon itse, jos hyökkäys on jo tapahtunut, hän sanoo.
Viron lainsäädäntöön sisältyy hänen mukaansa myös pykälä, jonka mukaan sotilasyksikön päällikkö saa käyttää voimaa ja siten aloittaa vihollisuudet tilanteessa, jossa toteaa Viron alueen tai johtamansa yksikön joutuneen aseellisen hyökkäyksen kohteeksi, eikä yhteyttä esimiehiin tai puolustusministeriin ole riittävän nopeasti saatavissa.
– Tiedän, että tämä saattaa kuulostaa radikaalilta tai uhkarohkealta. Mutta me emme halua enää milloinkaan joutua tilanteeseen, jossa kansamme vain seisoo toimettomana, kun itsenäisyytemme ja elämäntapamme tuhotaan, Kaljulaid toteaa.
