Itämeren alueen turvallisuuspoliittinen tilanne on Viron entisen puolustusministerin Hain Rebasin mukaan heikentynyt viime kuukausien aikana entisestään.
Taustalla vaikuttavat hänen mukaansa erityisesti presidentti Vladimir Putinin valta-aseman sementoinut Venäjän perustuslain muutos, alueellisen yliherruuden tavoittelu ja hampaisiin asti aseistetun Kaliningradin tukikohdan sotaharjoitukset, joihin on osallistunut aiempaa näyttävämmin myös maihinnousualuksia.
– Pandemia tai ei, Mordor ei nuku, Rebas toteaa ruotsalaisen Frivärld-ajatuspajan julkaisemassa artikkelissa.
Samaan aikaan Ruotsin puolustuksen voimavarat ovat hänen mukaansa edelleen riittämättömät ja epävarmalla pohjalla. Tämän on tuonut esiin myös puolustusvoimien johto, mutta sanakääntein, jotka eivät maallikolle hevin avaudu.
Hän muistuttaa Ruotsin kahden entisen Moskovan-suurlähettilään Tomas Bertelmanin ja Sven Hirdmanin varoittaneen, että Björn von Sydowin luotsaaman parlamentaarisen puolustuskomitean loppuraportissaan vuonna 2019 esittämät suositukset muodostavat Ruotsin turvallisuuden ja puolustuksen ehdottoman minimitason, jonka saavuttamiseksi valtiopäivien on osoitettava tarvittavat resurssit. Suositusten vesittäminen sisältäisi veteraanidiplomaattien riskin, joka ei ole hyväksyttävissä.
Ruotsin kokonaismaanpuolustuksen viime aikoina tapahtunutta vähittäistä palautumista Rebas pitää ilahduttavana sinänsä. Siitä tuore esimerkki oli Gotlannin ympäristössä äskettäin lyhyellä varoitusajalla toteutettu valmiusharjoitus, joka lähetti selvän viestin Venäjälle.
Hain Rebas on toiminut muun muassa Viron puolustusministerinä ja presidentti Lennart Meren neuvonantajana. Kun Viro oli kylmän sodan ajan Neuvostoliiton miehittämä, historiantutkijana pääosan työurastaan tehnyt Rebas eli maanpaossa Ruotsissa.
Hauveli vai vahtikoira?
Ruotsi on Rebasin mukaan juuri nyt turvallisuuspoliittisessa murroskohdassa.
– Joko halutaan edelleen olla pikkuinen hauveli, joka haukkuu äänekkäästi ja heiluttelee tyylikkäästi häntäänsä, tai sitten päätetään kasvaa vähintään keskikoiseksi, vakaaksi ja kaikkien kunnioittamaksi vahtikoiraksi, Rebas muotoilee.
Parlamentaarisen puolustuskomitean esittämien suorituskykytavoitteiden toteuttaminen olisi hänen mielestään paitsi signaali ulospäin, myös Ruotsin, Suomen ja Viron merialueiden ja ilmatilan vakautta ja ennustettavuutta vahvistava tekijä.
Komitean esittämä malli, jossa Ruotsin puolustusmenot nostettaisiin vuoteen 2025 mennessä 1,5 prosentin tasolle bruttokansantuotteesta, on kuitenkin viime aikoina pääministeri Stefan Löfvenin johtamien sosiaalidemokraattien piirissä kyseenalaistettu.
– Nyt on kysyttävä, onko Itämeren alueen ja maailman turvallisuuspoliittinen tilanne aivan äskettäin muuttunut niin paljon paremmaksi, rauhallisemmaksi ja varmemmaksi, kun kerran muun muassa sosiaalidemokraatit haluavat niin voimallisesti irtisanoutua aiemmasta tilannearviostaan? Vai onko jostain ilmestynyt ylivoimaisen auktoriteetin ja asiantuntemuksen omaavia arvioitsijoita, jotka ovat asettuneet tukemaan leikattua panostusta Ruotsin kokonaismaanpuolustukseen, Rebas kysyy.
Kun von Sydowin puolustuskomitean raportti tulee lähiaikoina Ruotsin valtiopäivien käsiteltäväksi, kansanedustajat ovat siis hänen mukaansa paljon vartijoina.
