Kirjoitin Facebookissa 15. kesäkuuta kuntavaalien jälkeen vihreiden vaalituloksesta:
”Espoossa vihreiden uudessa valtuustoryhmässä on 14 valtuutettua, joista kaksi on miehiä. Onnittelut valituille. Kaikki ovat saaneet vaaleissa kansalta valtakirjan eikä siinä ole nokan koputtamista, mutta pidetäänkö tätä vihreän valtuustoryhmän sukupuolijakoa ongelmallisena tasa-arvon kannalta?”
Espoon vihreiden kaupunginvaltuutettu Mikki Kauste piti kommentissaan kysymystäni asiattomana ja törkeänä vihjailuna. Mikki Kauste on älykäs ja osaava valtuutettu, mutta osuin selvästi vihreiden herkkään kohtaan. Espoossa vihreät menetti kuntavaaleissa 4,4 prosenttia kannatuksestaan. Yksi syy kannatuskadolle on vihreiden miesongelma.
Esimerkiksi Helsingissä vihreät menettivät 16 prosenttia äänistään, joista naiset seitsemän prosenttia ja miehet 28 prosenttia. Toisin sanoen jäljelle jääneet vihreiden äänestäjät äänestivät enimmäkseen naisia.
Vihreiden miesongelma ei tarkoita, että miehet olisivat vihreille ongelma, vaan vihreille on ongelma, että vihreitä miehiä ei juurikaan ole. Miesäänestäjistä vihreitä äänestää eduskuntavaaleissa vain viisi prosenttia.
Vihreiden kuntavaaleissa valituista valtuutetuista 74,1 prosenttia on naisia. Vihreiden eduskuntaryhmässä on 20 kansanedustajaa, joista 17 on naisia.
Entä jos…
Ajatellaanpa tilannetta, että esimerkiksi kokoomuksen kunnanvaltuutetuista yli 70 prosenttia ja valtaosa eduskuntaryhmästä olisi miehiä. Kukin voi kuvitella, että millaisia tunteikkaita somekirjoituksia vihreiden kansanedustaja Emma Kari siitä vuodattaisi.
Vihreiden puheenjohtajan Maria Ohisalon mukaan sukupuolijakaumaa tarkastellessa tulee myös ottaa huomioon koko poliittinen kenttä, ei ainoastaan vihreitä.
”Kun katsoo politiikan kenttää kokonaisuutena, niin kyllä miehet ovat edelleen ihan hyvin edustettuina,” Ohisalo sanoi
Uutissuomalaisen haastattelussa ja syyllistyi vihreiden helmasyntiin, ylimielisyyteen. Vihreät ovat väittäneet kannattavansa sukupuolten välistä tasa-arvoa, mutta malkaa ei nähdä omassa silmässä.
Ohisalo olisi voinut olla nöyrä ja myöntää, että vihreillä on miesongelma. Vihreät eivät voi olla suuri puolue vain naisten tai miesten äänillä eikä tilanne vastaa myöskään sukupuolten tasa-arvon ihannetta.
Vihreissä(kin) osataan onneksi ajatella itse. Vihreiden varapuheenjohtaja Jaakko Mustakallio sanoi Iltalehden haastattelussa 14. heinäkuuta, että puolueen ”nostot, sävyt ja toiminta eivät puhuttele miehiä”.
Mustakallion puoluetoverit todistavat hänen arvionsa oikeaksi. Ilta-Sanomien mukaan vihreiden kuntavaalitappion sisäinen pyykinpesu on johtanut syytöksiin siitä, että ”patriarkaatti dissaa nuoria naisia”. Miesongelma tarkoittaa sittenkin joillekin vihreille sitä, että miehet ovat ongelma.
Jos on ollut onnekas ja säästynyt ”patriarkaatin” kaltaisilta käsitteiltä niin todettakoon, että feministisessä tarkoituksessaan patriarkaatti tarkoittaa yhteiskuntaa, jossa miehet ovat sukupuolensa takia etuoikeutettuja.
Palkansaajamies erkaantunut
Vihreiden kuntavaalitulos todistaa, että vihreissä naiset ovat sukupuolensa vuoksi etuoikeutetussa asemassa. Naisilla on vihreissä selvästi enemmän valtaa kuin miehillä. Vihreät on akateemisten naisten puolue. Huolestuttaako se muita vihreitä kuin Jaakko Mustakalliota?
Kun vihreiden julkikuva painottuu lähinnä korkeakouluopiskelijoiden ja erilaisten vähemmistöryhmien asioiden hoitamiseen, niin keskituloinen palkansaajamies on vieraantunut puolueen aatteesta. Tähän vaikuttaa myös se, että ilmastonmuutos on jollain tavalla mukana lähes kaikkien puolueiden ohjelmissa. Ilmastokysymykset eivät ole vihreiden yksinoikeus.
Ville Niinistön ja Touko Aallon johdolla vihreät ryhtyivät aikanaan puhumaan noususta pääministeripuolueeksi. Tällaiset vihreän patriarkaatin unelmat on ainakin toistaiseksi haudattu.
